Vastuullinen ruokapuhe on jokaisen oikeus

Lounasvalinnan ajatellaan usein olevan pelkästään ihmisen mielihaluun perustuva päätös. Todellisuudessa päätöksen taustalla on myös historiallisia, kulttuurisia ja sosiaalisia vaikutteita, jotka kaikki ovat osaltaan rakentaneet ihmisen suhdetta ruokaan. Ruokasuhteella tarkoitetaan henkilökohtaista suhdettamme ruokaan ja syömiseen. Suhde kasvaa ja kehittyy läpi elämän ympäröivän maailman, kokemusten ja vuorovaikutuksen kautta.

Myös ruokakasvatuksella on keskeinen rooli ruokasuhteen rakentumisessa. Ruokakasvatuksen voidaan laajasti ymmärtää olevan kaikkea ruokaan tai syömiseen liittyvää opetusta, ohjausta ja viestintää. Sitä ei toteuteta ainoastaan päiväkodeissa ja kouluissa, vaan esimerkiksi myös yritykset ovat viestinnässään ja markkinoinnissaan omaksuneet ruokakasvatuksen piirteitä.

– Riippumatta siitä, mistä lähtökohdista ruokakasvatus tapahtuu, muovaa se ajattelua ja uskomuksia siitä, mikä on terveellistä ja mikä ei, summaa ruokakasvatusta tutkiva kotitaloustieteen yliopistonlehtori, FT Sanna Talvia.

Talvia edustaa tutkimuksellaan ruokakasvatuksen kriittistä lähestymistapaa, jonka sanoman voi tiivistää kolmeen huomioon:

• Perinteinen ruokakasvatus esittää syömisen hyvin kapea-alaisesti, ainoastaan ravinto- ja ruoka-aineisiin perustuvana asiana. Suppea näkemys sulkee ulkopuolelleen ruuan ja syömisen yhteyden psykologiaan, sosiaalisiin suhteisiin ja mielen hyvinvointiin.
• Ruokakasvatus valistaa ja vastuuttaa yksilöä tiedolla. Ihminen jätetään yksin tiedon äärelle, sillä ympäröivä yhteisö ja yhteiskunta eivät tue ja kannusta viemään opittua toiminnaksi.
• Ruokakasvatuksen nähdään rakentavan ja ylläpitävän käsitystä oikean- ja vääränlaisesta kehosta sekä synnyttävän häpeää ja syyllisyyttä syömisestä – etenkin, jos oma vartalo ei vastaa ihannetta.

Jotta edellä mainitut haasteet voidaan tulevaisuudessa välttää ja ihmisten suhdetta ruokaan parantaa, kaipaa puhe syömisestä laajempaa remonttia. Vastuullisemman ruokapuheen ja -kasvatuksen korjausrakentamiseen tarvitaan jokaisen panosta.

– Syömistä pitäisi tarkastella kokonaisvaltaisemmin ja tiedostaa sen ympärillä olevat jännitteet. Meidän tulisi yhteiskunnassa ja omissa yhteisöissämme pohtia laajemmin, mitä voimme tehdä asialle, Talvia muistuttaa.

Kumpi on terveellisempi, pulla vai porkkana?

Vaikka ruokaan ja syömiseen liittyviä kipupisteitä tunnistetaan entistä paremmin, ohjaavat tälläkin hetkellä jotkin yhteiskunnalliset kehityssuunnat ruokapuhetta väärille urille.

Maamme hallitus on kaavaillut terveysperusteista verotusta elintarvikkeille. Vero olisi paitsi valtava hallinnollinen taakka ja kohtalokas päätös kustannuskriisissä kamppailevalle ruoka-alalle myös haitallista ruokapuhetta ruokkiva muutos. Terveysperusteinen verotus pakottaisi jakamaan elintarvikkeita terveellisiin ja epäterveellisiin eli toisin sanoen lihottaviin ja ei-lihottaviin.

Jaottelun ongelmallisuus voidaan todentaa kysymyksellä ”Kumpi on terveellisempi, pulla vai porkkana?”. Kysymystä suuremmin analysoimatta suurin osa ihmisistä vastaisi todennäköisesti porkkanan.

– Terveellisyys on kokonaisuus, jossa on tilaa ja tarvetta molemmille. Terveellisyys yhdistetään usein käsitteenä keveyteen ja sokerittomuuteen. Eihän pelkällä porkkanallakaan pärjää, Syömishäiriöliiton asiantuntija, fysioterapeutti ja laillistettu ravitsemusterapeutti Katri Mikkilä muistuttaa.

Yhteiskunnan, yritysten ja yksilöiden tavoilla puhua eri ruuista on merkitystä.

– Kun puhutaan lihottavista elintarvikkeista, puhutaan myös lihavista ihmisistä ongelmina. Kielenkäyttömme ylläpitää lihavuuden stigmaa ja painosyrjintää, joilla on todetusti vahingollisia vaikutuksia ihmisten kehon ja mielen hyvinvointiin. Ruokaa, kehoa ja mieltä kunnioittava ruokapuhe on jokaisen oikeus, Mikkilä kiteyttää.

Haitallista ruokapuhetta on kuitenkin vaikea kitkeä pois, sillä se on pinttynyt kulttuuriimme ja arjessamme esiintyy paljon tiedostamattomia normeja syömiseen tai keholliseen olemiseen liittyen. Lisäksi trendit, kuten laihuuden tavoitteluun ja itsensä mittaamiseen linkittyvä terveysbuumi, vahvistavat opittua.

– Mieleemme on iskostunut kyseenalaistamattomia ajatusmalleja siitä, millainen on hyvä ihminen tai ihannekeho, milloin ja kuinka usein saa syödä herkkuja tai mitä ruokaa saa syödä hyvällä omatunnolla ja mitä ei, Mikkilä listaa.

–Ihminen syntyy maailmaan intuitiivisena syöjänä, joka kuuntelee kehonsa tuntemuksia ja osoittaa tarpeensa syödä. Kasvaessaan vanhemmaksi edellä mainitut normit vievät häntä kuitenkin kauemmas pois keholle ja mielelle ystävällisestä intuitiivisesta syömisestä, Mikkilä jatkaa.

Elintarvikeyrityksillä on hieno mahdollisuus ja suuri valta luoda muutosta

Elintarvikeyrityksissä kuluttajien hyvinvoinnin edistäminen on pitkäjänteistä työtä, jonka juuret ulottuvat syvälle yritysten liiketoimintaan ja historiaan. Hyvinvoiva ja terve ihminen on alan toiminnan keskeinen tavoite. Ravitsemus on yksi tuotekehitystä vahvasti ohjaava tekijä, ja siksi alan yrityksissä työskentelee enenevissä määrin myös ravitsemustieteilijöitä.

Elintarviketeollisuus uskoo työssään suomalaisten ravitsemussuositusten mukaisesti ruokavalion kokonaisuuteen: Tasapainoiseen ruokavalioon mahtuu monenlaisia elintarvikkeita, eikä tuotteita arvoteta pahoihin ja hyviin. Yksittäiset ruoka-aineet eivät edistä tai heikennä terveyttä, vaan kokonaisuus ratkaisee. Lisäksi ihmisten hyvinvointi koostuu muistakin tekijöistä, kuten elämäntavoista, liikunnasta, unesta, sosiaalisista suhteista, elinympäristöstä, ohjauksesta sekä saatavilla olevista palveluista.

Elintarviketeollisuudella on paljon valtaa ja vastuuta käsissään myös vastuullisemman ruokapuheen puolesta. Mikkilä arvioi, että vastuullisuus keho- ja ruokapuheessa on mahdollisesti nouseva trendi, johon myös yritysten kannattaisi kiinnittää huomiota. Osana yritysten vastuullisuustyötä olisi siis tärkeää myös huomioida tavat, joilla syömisestä ja ruuasta puhutaan viestinnässä ja markkinoinnissa.

– Sillä on väliä, millaista käsitystä tavoiteltavasta syömisestä ja kehosta me luomme kulttuurisesti kotona, koulussa, liikuntaharrastuksissa, sosiaalisessa mediassa, viestinnässä ja markkinoinnissa. Kestävä, vastuullinen ja eettinen toiminta ottaa huomioon myös sen, millaisia vaikutuksia toiminnalla on ihmisten ruokasuhteille, jatkaa Talvia.

Irtautuminen vanhoista, kyseenalaistamattomista puhumisen tavoista ei ole kenellekään helppo, mutta elintarviketeollisuudella on kaikki edellytykset olla muutoksen ajuri ja malliesimerkki.

– Olemme kaikki tämän kulttuurin kasvatteja. Mitä enemmän on valtaa, sitä enemmän on mahdollisuuksia muuttaa maailmaa. Muutoksen kulttuurin luominen on hidasta, muttei mahdotonta, Mikkilä kannustaa toiveikkaasti.

Artikkelissa on hyödynnetty Elintarvikepäivässä 2022 puhuneiden Sanna Talvian ja Katri Mikkilän esityksiä.