Valtio kerää huomattavat tulot elintarvikkeiden valmisteveroista ja alv:sta

Ruokiin ja juomiin kohdistuvat välilliset verot tuottavat tänä vuonna arviolta 3,6 miljardia euroa valtion kassaan. Joka kymmenes alv-euro on peräisin elintarvikkeista, rehuista tai ruokapalveluista.

Ruokien ja juomien kulutusta verotetaan välillisesti kahdella tavalla: valmisteveroilla ja arvonlisäveroilla. Tällä hetkellä voimassa olevia, elintarvikealaa koskevia valmisteveroja ovat alkoholivero, virvoitusjuomavero sekä eräiden juomapakkausten valmistevero. Arvonlisäveroa maksetaan puolestaan kaikesta: niin elintarvikkeista, rehuista kuin ravintola- ja ateriapalveluista.

Valmisteverotuksen ensisijainen tavoite on fiskaalinen eli tuottaa valtiolle tuloja. Joillakin valmisteveroilla pyritään myös ohjaamaan kulutusta ja edistämään kansanterveyttä.

Virvoitusjuomaveroa kerätään valtiontaloudellisin perustein. Sen lisäksi veron tavoitteena on vähentää alkoholittomien juomien kulutusta. Myös alkoholiverolla on sekä fiskaalinen että kansanterveydellinen tavoite.

Arvonlisäverokanta elintarvikkeista, rehuista sekä ravintola- ja ruokapalveluista on tällä hetkellä 14 prosenttia. Vero tuotti vuonna 2018 valtion kassaan 1,79 miljardia euroa. Kuluvalle vuodelle tuotoksi on budjetoitu 1,84 miljardia euroa, mikä on noin 10 prosenttia koko arvonlisäverokertymästä!

Kun arvonlisäverojen tuottoon lisätään edellä mainittujen valmisteverojen arvioitu tuotto, kokonaissumma nousee peräti 3,6 miljardiin.

Jos täytyy verottaa, arvonlisävero on neutraalein

Tunnusomaista tehokkaalle verotukselle niin yritysten, kuluttajien kuin verottajankin kannalta ovat yksinkertaisuus, laajat veropohjat, matalat verokannat sekä kilpailuneutraalisuus eli tasapuolisten toimintaedellytysten turvaaminen kaikille elinkeinon harjoittajille.

Näillä kriteereillä arvonlisävero on ainoa neutraali tapa kerätä veroja elintarvikkeista.

Sen sijaan ruokaan ja alkoholittomiin juomiin kohdistuvat valmisteverot lisäävät tuottamatonta työtä yrityksissä ja vähentävät yritysten panoksia investointeihin ja tuotekehitykseen. Valmisteverot perustuvat tullinimikkeisiin ja ne monimutkaistavat verotusta. Rajanveto siitä, mikä tuote kuuluu veron piiriin ja mikä ei, nousee väistämättä keskusteluun. Tällöin myös kilpailuneutraliteetti häiriintyy.

Valmisteveroilla on sekin haitta, että ne heikentävät elintarvikkeita valmistavien yritysten mahdollisuuksia kilpailla erittäin keskittyneillä kotimarkkinoilla ja vaikeuttavat elintarvikkeiden vientiponnisteluja.

Huomionarvoista on, että ruualle asettavat verot ovat tasaveroja. Niillä on siten vaikutusta myös tuloerojen kasvuun.

Alennettu alv-kanta johtaisi tulkintaongelmiin

Arvonlisäverodirektiivi antaa EU:n jäsenmaille mahdollisuuden käyttää kahta alennettua arvonlisäverokantaa. Suomessa ne ovat 14 ja 10 prosenttia. Ehtona alennetuille verokannoille on, etteivät ne kohtele samoilla markkinoilla toimivia yrityksiä syrjivästi.

Viimeaikaisessa verokeskustelussa Suomessa esimerkiksi kasviksille ja hedelmille on ehdotettu alennettua arvonlisäverokantaa, jolla tavoiteltaisiin kulutuksen muutosta kohti terveellisempää tai ympäristön kannalta kestävämpää suuntaa.

Kuten valmisteverolaissa, myös arvonlisäverolaissa eri verokantojen piiriin kuuluvat elintarvikkeet määriteltäisiin todennäköisesti tullinimikkeiden avulla. Kasvisten tullinimikeluokkaan kuuluvat mm. pavut ja herneet sekä jäädytetyt kasvikset; hedelmien tullinimikeluokkaan taas mm. kuivatut hedelmät sekä lisättyä makeutusainetta tai sokeria sisältävät hedelmät.

Kasviproteiini pääsisi alennetun alv:n piiriin, mutta eivät sen kanssa samoilla markkinoilla kilpailevat substituuttihyödykkeet liha ja kala. Rusinat ja pähkinät sekä sokeriliemeen säilötty persikka kuuluisivat automaattisesti myös alempaan alv-luokkaan.

Yksinkertaista tapaa luokitella elintarvikkeita kahteen eri alv-kantaan ei yksinkertaisesti ole olemassa. Jaottelu tullinimikkeiden avulla terveellisiin ja epäterveellisiin tai ympäristön kannalta kestäviin ja vähemmän kestäviin tuotteisiin johtaisi väistämättä syrjivään, monimutkaiseen ja hallinnollisesti raskaaseen verotukseen.

Alennettu alv-kanta kerryttäisi myös vähemmän verotuloja eli veron tavoite kääntyisi itseään vastaan. Sosioekonomisesti alennettu alv hyödyttäisi todennäköisesti enemmän naisia ja suurituloisia kuin miehiä ja pienituloisia, koska ensin mainitut tutkitusti kuluttavat enemmän kasviksia ja hedelmiä.

Selvitykset: Valmistevero ei saa aikaan toivottua muutosta

Elintarvikkeiden muiden verotusvaihtoehtojen, kuten sokeriveron käyttöönottoa kaavaileville todettakoon, että yllä mainitut lainalaisuudet pätevät elintarvikkeiden osalta kaikkiin tuotekohtaisiin veroihin.

Monet markkinoilla olevista elintarvikkeista ovat niin sanottuja substituutteja eli ne täyttävät kuluttajan samaa tai samankaltaista tarvetta. Jotta esimerkiksi sokerivero olisi syrjimätön, veron pitäisi kattaa laajasti sokeria sisältävät tuotteet. Verosta muodostuisi todellisuudessa elintarvikevero. Tähän johtopäätökseen tuli valtiovarainministeriön sokeriverotyöryhmä jo kuusi vuotta sitten, kun se selvitti veron eri vaihtoehtoja.

Verot, joilla pyritään ohjaamaan ihmisten ruoka- ja juomavalintoja terveyssyistä, eivät välttämättä saa aikaan toivottua muutosta. Kulutus voi toki vähentyä, jos vero asetetaan riittävän suureksi, mutta terveysvaikutuksia ei verojen avulla tiedetä saavutettavan. Aihe herättää silti kiinnostusta vuodesta toiseen ja Antti Rinteen hallitusohjelmaan sisältyy jälleen kirjaus, että hallitus selvittää mahdollisuutta ottaa käyttöön kansanterveyttä edistävän veron.

Valmisteveroja harkittaessa huolellinen taustatyö on äärimmäisen tärkeää – muutoin voidaan saavuttaa tuloksia, joita ei missään tapauksessa haluttu.

Valtioneuvoston kanslian tuore selvitys ruokaympäristön osatekijöistä ja ohjauskeinoista osoittaa, että verotuksella pystytään vähentämään hyödykkeisen ostomääriä vain, jos verotaso asetetaan huomattavan korkeaksi.

Terveys on monen tekijän summa

Ruokavalio on tärkeä osa terveyttä, mutta ei suinkaan ainoa terveyteen vaikuttava tekijä. Vaikka verolla saataisiin aikaan muutos kulutukseen, mikään ei takaa, että kansanterveys kohenee. Terveellisten elintarvikkeiden tarjonta, ruokavalion kokonaisuus sekä fyysisen aktiivisuuden määrä vaikuttavat kaikki yhdessä ihmisten fyysiseen ja henkiseen hyvinvointiin.

Ruokaympäristön ohjauskeinot -tutkimuksen johtopäätösten mukaan eri ohjauskeinojen yhdistelmät ovat vaikuttavampia kuin verotus, jos tavoitteena on saada ihmiset omaksumaan terveellinen ruokavalio.

Ruokia ja juomia on mahdotonta arvottaa terveellisiin tai epäterveellisiin, sillä terveys on monitahoinen kokonaisuus. Terveystavoitteisiin pyrittäessä vaikuttavampaa kuin tuotekohtaiset verot on kiinnittää huomiota ravinnon laatuun, ihmisten fyysiseen aktiivisuuteen, hyviä elintapoja edistävään kasvatukseen ja neuvontaan sekä ihmisten kannustamiseen ottamaan itse vastuuta terveydestään ja hyvinvoinnistaan.

Lue lisää:

• ETL:n hyvinvointisivusto: Elintarvikeyritykset tekevät monipuolisesti työtä ihmisten hyvinvoinnin eteen
• Sokeriverotyöryhmän loppuraportti (pdf)
• VNK:n selvitys ruokaympäristön osatekijöistä ja ohjauskeinoista
• Valmisteverotus (verohallinnon sivut)

Kuva: 123rf