Uusi pakkaus­sääntely hyvällä asialla, liika yksityis­kohtaisuus voi vesittää tavoitteet

EU:ssa suunnitellaan uutta sääntelyä pakkauksiin ja pakkausjätteeseen liittyen. Tavoitteena on vähentää syntyvän pakkausjätteen määrää.

Keinoja pakkausjätteen vähentämiseksi ovat esimerkiksi tarpeettoman pakkauksen rajoittaminen, uudelleen käytettävien pakkausten ja pakkausmateriaalin kierrätyksen lisääminen sekä tehokkaiden markkinoiden luominen kierrätetylle materiaalille.

Elintarviketeollisuusliiton vastuullisuusjohtaja Satumaija Levón sanoo, että uuden sääntelyn tavoitteet ovat hyvin kannatettavia ja sellaisia, joiden eteen elintarvikealan yritykset ovat tehneet jo aiemminkin merkittävästi työtä.

Hyvistä tavoitteista huolimatta ehdotus herättää myös huolta.

– Uusi pakkausjätesääntely ei vain asettaisi tavoitteita, vaan pyrkii määrittelemään myös keinoja hyvin yksityiskohtaisesti, Satumaija Levón sanoo.

Ehdotetussa sääntelyssä painopiste on siirtymässä uudelleenkäytettävien pakkausten käyttämiseen etenkin juomapakkauksissa. Kierrätettävä biopohjainen pakkaus, kuten nestekartonki, ei olisi enää tasavertainen vaihtoehto.

– Tässä on tapahtumassa merkittävä suunnanmuutos. Vuonna 2020 tehtyyn EU:n kiertotalouden toimenpidesuunnitelmaan kirjattiin, että pakkausten on oltava uudelleenkäytettäviä tai kierrätettäviä, hän muistuttaa.

Suunnanmuutos heikentäisi merkittävästi toimintaympäristön ennakoitavuutta. Uudelleenkäytettävät pakkaukset vaatisivat kokonaan uuden keräys-, kuljetus- ja pesuinfran sekä merkittäviä laiteinvestointeja elintarvikkeiden tuotannossa.

– Harvaan asutussa maassa pakkauslogistiikan kasvu voisi pahimmillaan kumota positiiviset ympäristövaikutukset, Satumaija Levón harmittelee.

– Materiaalin korkea kierrätysaste pitää säilyttää vaihtoehtona juomapakkausten uudelleenkäytölle.

Kierrätyksen muodolla on väliä

Elintarvikekontaktiin soveltuvalle muoville on määritelty erittäin tarkat kriteerit. Nykyisistä kierrätysratkaisuista vain kemiallinen kierrätys täyttää normit.

– Elintarvikepakkausten ensisijaisena tehtävänä on suojata tuotetta, parantaa säilyvyyttä ja helpottaa tuotteen käsittelyä. Teollisuudella pitää olla tulevaisuudessakin mahdollisuus valita saatavuuden ja käyttötarkoituksen mukaan kulloinkin parhaiten käyttöön soveltuva pakkausmateriaali.

Elintarviketeollisuus toivoo selkeitä suuntaviivoja.

– Kunnianhimoiset tavoitteet ovat tervetulleita, mutta keinot on jätettävä yritysten päätettäväksi. Näin jätetään tilaa myös uusien innovaatioiden syntymiselle.

– Yritykset myös vastaavat kierrätysten kustannuksista, joten intressi vähentää tarpeetonta pakkaamista on aito, Satumaija Levón muistuttaa.

Myös sääntely elintarvikejätteestä muuttumassa

Pakkausten lisäksi myös elintarvikejätteeseen liittyvä EU-sääntely on muuttumassa. Tavoitteena on vähentää syntyvän elintarvikejätteen määrää.

Elintarvikejätteeseen lasketaan mukaan elintarvikkeen jalostamisesta syntyvä syömäkelvoton jäte, kuten hedelmien ja vihannesten kuoret sekä syömäkelvottomat ruhon osat sekä ruokahävikki eli syystä tai toisesta hyödyntämättä jäävä syömäkelpoinen ruoka.

Suomi on ollut hävikin vähentämisen etujoukoissa, mutta Satumaija Levónin mielestä on hyvä, että tähänkin asiaan lähdetään kiinnittämään huomiota EU:n tasolla.

Sääntelyssä ehdotetaan sitovia, prosentuaalisia tavoitteita. Elintarviketeollisuudessa hävikin vähennystavoitteeksi ehdotetaan 10 prosenttia vuoteen 2020 verrattuna. Kaupan, ravintoloiden, muiden ravitsemuspalveluja tarjoavien ja kuluttajien osalta tavoite olisi 30 prosenttia.

Suomessa elintarviketeollisuudella, kaupalla sekä matkailu- ja ravintola-alan yrityksillä on ollut vuodesta 2019 lähtien voimassa materiaalitehokkuuden sitoumus.

– Yritykset ovat vapaaehtoisilla toimillaan esimerkiksi vähentäneet elintarvikejätettä ja ruokahävikkiä. Sitoumuksen myötä on tehostettu tuotantoprosesseja, raaka-aineiden hankintaa ja luotu uusia innovaatioita.

– Sitoumus on pakottanut yritykset verrattain tarkkaan ruokahävikin, jätemäärien ja eri toimien vaikutusten seurantaan. Se on konkreettisesti osoittanut, miten resurssitehokkuus on myös kustannustehokkuutta, hän sanoo.

Huolenaiheeksi tässä sääntelyssä puolestaan jää, kääntykö edelläkävijyys jopa Suomea vastaan.

– Lähtötasovuoden asettaminen vuoteen 2020 tai myöhemmäksi ei saa heikentää edelläkävijöiden asemaa. Lisäksi on tärkeää varmistaa, että elintarvikejätteestä kerätään jokaisesta jäsenmaasta riittävän yhdenmukaiset ja vertailukelpoiset tiedot.

Artikkeli on julkaistu MustReadin Ruoka & juoma -uutiskirjeessä 12.9.2023