Suomen pidettävä pintansa ruoantuotannon EU-rahoituksessa

Suomessa vallitsee laaja yhteisymmärrys siitä, että ennakkovaikuttamista EU-politiikkaan pitää parantaa. Vastikään EU-ministerivaliokunnassa hyväksytyt ja eduskuntakäsittelyyn siirtyneet Suomen avaintavoitteet EU:n strategiseen agendaan ja tulevan komission ohjelmaan vaikuttamiseksi sisältävät tuiki tärkeitä linjauksia vaikuttamisen tavasta, paremmasta sääntelystä ja Euroopan kilpailukyvyn parantamisesta.

EU:ssa valmistaudutaan uuteen lainsäädäntö- ja rahoituskauteen. Turvallisuus ja unionin laajentuminen ovat nousseet tärkeimpien asioiden listalle yhä painokkaammin.

Ruoka-ala tukee vahvasti Suomen ennakkovaikuttamisen päätavoitteita eli Euroopan strategisen kilpailukyvyn vahvistamista, Euroopan kokonaisturvallisuuden parantamista sekä puhtaan siirtymän, biotalouden ja kiertotalouden mahdollisuuksien edistämistä.

Mutta EU-asioihin vaikuttamiseen tarvitaan enemmän jalkatyötä ja sitä pitää tehdä aiemmin! Ollaan rakentavia ja tarjotaan itse ratkaisuja, eikä ainoastaan kerrota, mitä vastustamme.

Laatu on sääntelyssä tärkeämpää kuin määrä

On paikallaan tavoitella yhdessä myös parempaa ja vähäisempää sääntelyä. Ruoka-ala on yksi säännellyimmistä aloista – sääntelystä peräti 90 prosenttia tulee EU:sta.

EU-säädöksillä määrätään yksityiskohtaisista vaatimuksista esimerkiksi elintarviketurvallisuuteen, elintarvikemerkintöihin, eläinten hyvinvointiin ja terveyteen, yritysvastuuseen, pakkauksisin ja niin edelleen.

Ruoka-alalla painiskellaan parhaillaan muun muassa EU:n metsäkatoasetuksen tulkintojen kanssa. Europan metsäisimmän maan nautatilojen investoinnit ovat jumissa, ja niin tiloilla kuin elintarvikeyrityksissäkin odotetaan jo useita kuukausia sitten hyväksytyn säädöksen tulkintoja.

EU:n säädöksiä valmisteltaessa on välttämätöntä, että vaikutusarviot tehdään paremmin ja Suomen erityispiirteet otetaan huomioon, kuten pohjoinen ja syrjäinen sijaintimme, sääolomme, pitkät etäisyytemme ja harva väestöntiheytemme. Siten pystytään turvaamaan ruoka-alan kannattava toiminta ja välttämään jopa säädöksen tavoitteiden vastainen lopputulos maassamme.

Päättäväisesti pohjoisen ruoka-alan puolesta

Suomessa on tunnistettu EU:n tulevan laajentumisen merkitys. Ennakkovaikuttamiskantojen mukaan Suomi pitää puoliaan uudessa tilanteessa. Alueiden välisten kehityserojen vähentämiseen tähtäävässä koheesiopolitiikassa ollaan valmiita painottamaan EU:n ulkoraja-alueiden merkitystä ja niiden tulevaisuuden toimintaedellytyksiä. Hyvä niin.

Valitettavasti samanlainen selkeä toteamus puolien pitämisestä puuttuu EU:n yhteiseltä maatalouspolitiikalta (CAP), vaikka tämä politiikka on aivan keskeistä ruokasektorille, sen toimintaedellytyksille ja elintarvikkeiden sujuvalle kaupalle sisämarkkinoilla.

CAPin toimiin on osoitettava riittävä rahoitus EU:n budjetista! Suomen pitää huolehtia pohjoisen Euroopan ruoantuotannon toimintaedellytyksistä.

Pitää muistaa, että ruoka-ala on huoltovarmuuskriittinen ala. Se tuottaa julkisena hyödykkeenä ruokaturvaa, mikä puolestaan on aina ollut ja tulee olemaan keskeinen osa kokonaisturvallisuuttamme. Kohtuuhintaisen, laadukkaan ruoan saatavuus takaa yhteiskunnan vakautta.

Nykyisessä geopoliittisessa tilanteessa oman ruoantuotannon merkitys on korostunut.

Ruoantuotannosta huolehtiminen Euroopassa yhteisin pelisäännöin ja yhteisen rahoituksen avulla on vastuun kantamista ruokaturvasta ja kestävyyshaasteista sekä elintarvikkeiden sisämarkkinoiden sujuvasta toiminnasta.

Suomi on Euroopan pohjoisin elintarvikkeiden tuottaja. Ruoantuotantomme tulevaisuus riippuu pitkälti EU:ssa tehtävistä linjauksista ja strategioista.

Suomen pitää olla valmis vaikuttamaan siihen, että ruokaa voidaan tuottaa ja elintarvikkeita jalostaa meillä edelleen ja tuotannolla on myös edellytykset kasvaa kannattavasti. Kaikki tämä vaatii Suomen valppautta eri toimialueiden EU-politiikan ja EU-rahoituksen yhteen sovittamisessa.