Suomalainen ruoka-ala on EU:n mallioppilas 

Asia tuli selväksi keskusteluissa, joita kävimme Euroopan komission eri pääosastojen edustajien kanssa ETL:n vaikuttamismatkalla syyskuun lopulla Brysselissä.

Halusimme tuoda keskusteluissa esiin, mitä annettavaa Suomessa on koko Euroopalle kestävyyshaasteiden ratkaisemiseksi. Korostimme, että EU-politiikan pitää tukea yritysten kilpailukykyä ja ennakoitavuutta, jotta elintarvikealan yritykset voivat tehdä kestäviä investointeja ja huolehtia ruuantuotannosta myös poikkeustilanteissa.

Suomen täytyy edistää nyt aktiivisesti hyvien käytäntöjen jakamista EU:n laajuisesti. Meidän pitää varmistaa, että hyvät käytännöt tunnistetaan ja jäsenmaiden erilaiset lähtötasot huomioidaan. Kestävä ruuantuotanto tarkoittaa sekä eläin- että kasvituotannon mahdollisuuksien monipuolista hyödyntämistä.

Työnsä aloittavan komission poliittiset suuntaviivat ja komissaarien nimityskirjeiden viestit kertovat muutoksesta myös politiikan tekemisen tavassa. Kilpailukyky ja yritysten liiketoiminnan kehittäminen ovat keskiössä. Pakon ja kepin sijaan tuleva komissio hyödyntää porkkanoita ja kannusteita.

Ursula von der Leyenin edellisen komission kärkihanke oli Euroopan vihreän kehityksen ohjelma, jossa kestävyystavoitteisiin tähdättiin uuden sääntelyn kautta. Asetetiin rajoituksia ja puututtiin yksityiskohtiin.

Tällainen lähestymistapa sai maanviljelijät takajaloilleen monissa EU-maissa ja tuotti harmaita hiuksia elintarvikeyrityksissä sääntelytsunamin keskellä. Kestävyystavoitetta korostettaessa kilpailukyvyn ja huoltovarmuuden näkökulmat eivät saaneet lainsäädäntötyössä riittävästi sijaa.

Toisaalta Suomessa moni edellisen komission kritiikkiä herättäneistä tavoitteista oli ja on jo alkutuotannon arkea, kuten kasvinsuojeluaineiden vähäinen käyttö tai eläinten hyvinvoinnin korkea taso. Lisäksi niitä edistetään vapaaehtoisesti kannusteiden ja EU-tasoa tiukempien kansallisten lainsäädäntövaatimusten kautta.

Eläinten hyvinvointia turvataan meillä esimerkiksi sikojen häntien typistämiskiellolla, siipikarjan nokkien typistämiskiellolla, sikojen käytettävissä olevan tilan minimivaatimuksilla ja salmonellan nollatoleranssilla.

Monet suomalaiset elintarvikealan yritykset ovat kehittäneet kannustimia tuottajille ja maksavat ylimääräistä muun muassa toimista ilmastonmuutoksen torjumiseksi, luonnon monimuotoisuuden parantamiseksi tai eläinten hyvinvoinnin vahvistamiseksi. Tällaiset toimet saattavat olla jopa edellytys sille, että yritys ottaa vastaan eläimiä tai maitoa.

Syyskuussa julkistettiin eurooppalaisten maatalouden tulevaisuutta pohtinut raportti, jota olivat laatimassa ruokaketjun eri sidosryhmät. Kyseessä on tärkeä tietolähde tulevan politiikan valmistelulle. Työ vaikuttaa esimerkiksi siihen, miten EU valmistautuu asettamaan ilmastopolitiikan tavoitteita vuodelle 2040.

ETL:n vaikuttajamatkan keskusteluissa kävi ilmi, että maataloussektorin päästöjen vähentämiseen halutaan EU:ssa markkinalähtöinen, kannustava lähestymistapa. Lainsäädännön tueksi tarvitaan taloudellista tukea sekä kannustimia uusien teknologioiden ja innovaatioiden käyttöönottoon.

Lisäksi korostetaan halua tehdä suunnittelutyötä yhdessä sidosryhmien kanssa, myös niiden, joita vaatimukset koskevat. Näin varmistetaan, että yritykset voivat investoida kestävään tuotantoon.

Suomalaisilla on paljon annettavaa, kun Euroopassa rakennetaan tulevaisuuden ruuantuotantoa. Suomalainen elintarviketeollisuus pyrkii huomennakin parantamaan kestävyyttään ja vastuullisuuttaan.

Suomella on kaikki edellytykset olla kokoaan suurempi ruoka-aitta, joka tarjoaa ratkaisuja moniin aikamme yhteisiin kestävyyshaasteisiin.

ETL:n toimitusjohtaja Mikko Käkelä, EU-asioiden johtava asiantuntija Marika Säynevirta ja yhteiskuntasuhdejohtaja Jukka Ihanus syyskuisella vaikuttajamatkallaan Brysselissä. Elintarviketeollisuuden tavoitteita tuotiin esiin muun muassa Euroopan komission tutkimus- ja kehitysasioiden pääosastolle.