Siksi ruokaa riittää pahanakin päivänä

Suomessa ei varsinaisesti varastoida ruokaa pahan päivän varalle, vaan poikkeustilanteisiin varaudutaan huolehtimalla siitä, että elintarvikeyrityksillä on kyky joustaa ja toimia valveutuneesti muuttuneissa olosuhteissa.

Huoltovarmuusajattelulla on maassamme pitkät perinteet, ja ne ovat koskeneet myös elintarvikkeita. Työtä on tehty vuosikymmeniä pitkäjänteisesti ja onnistuneesti. Aika ajoin on kuitenkin paikallaan tarkastella vakiintuneita käytäntöjä vaikkapa muuttuneen maailmantilanteen valossa.

Juuri nyt on monella mittarilla mitattuna sellainen hetki.

Vastaan viime vuoden lopulla käynnistyneestä elintarviketeollisuuden kehitysprojektista, jossa pyritään edesauttamaan elintarviketeollisuuden ja sitä kautta koko Suomen huoltovarmuutta. Projektin taustalla on huoltovarmuutta ylläpitävä poolitoiminta, jota Huoltovarmuuskeskus tukee.

Poolitoiminta tapahtuu verkostoissa ja on oma itsenäinen kokonaisuutensa. Se eroaa ”normaalista” kansakunnan kilpailukykyä ja pärjäämistä kannattelevasta varautumistoiminnasta, jossa kaikilla yrityksillä, kansalaisilla, järjestöillä ja viranomaisilla on oma tärkeä roolinsa.

Onhan kaikkien etu, että edes muutama lamppu palaa kaikkein pimeimpänä hetkenä, jos sellainen sattuisi tulemaan.

Projektissamme pureudutaan kolmeen peruskysymykseen: Mikä ruoka-alan huoltovarmuudessa on kriittistä? Miten kriittistä toimintaa voidaan tukea? Millaisia riippuvuuksia meillä on?

Suuria kysymyksiä kaikki, ja osa vastauksistakin jää luottamuksellisiksi.

Sen verran voi kuitenkin paljastaa, että olemme Suomessa verrattain hyvässä tilanteessa. Jopa niin, että maailmalla kysytään, miten Suomi on hoitanut asiansa. Se on rohkaiseva viesti, kun otetaan huomioon monet haasteemme, esimerkiksi riippuvuutemme Itämeren yli kulkevasta kaupasta.

Ennen sanottiin, että kyllä Siperia opettaa, kun haluttiin kertoa, miten huonoistakin kokemuksista voi oppia.

Nyt sanotaan, että kyllä historia, maantiede, maaperä, osaaminen, kansainvälinen yhteistyö, pandemia, konttikriisi, sota, energiakriisi ja niin edelleen opettavat. Työ jatkuu.