Ruokaketjun datasta puhutaan paljon – mutta ei tarpeeksi tarkasti 

Ylen 15.4.2025 julkaisema juttu ”Vesantolainen viljelijä kertoo eläimistään tarkasti viranomaisille – nyt elintarvikejätit haluavat datan mainoskäyttöön” antaa harhaanjohtavan kuvan siitä, mitä elintarviketeollisuus tavoittelee ja miksi viranomaisdata on koko ruokaketjulle välttämätöntä. Huomionarvoista on etenkin, että Ylen jutussa sivuutettiin täysin lainsäädännön keskeinen rooli ruokaketjun kasvavien datatarpeiden taustalla.

Tosiasia on, että elintarvikkeita valmistavat yritykset tarvitsevat yhä tarkempaa ja yksityiskohtaisempaa tietoa, jotta ne pystyvät vastaamaan lainsäädännön vaatimuksiin ja tarjoamaan kuluttajille tietoa tuotteen arvoketjusta.

Elintarviketurvallisuuslainsäädäntö on jo pitkään edellyttänyt yrityksiltä omien tuotteidensa sisäistä jäljitettävyyttä. EU:ssa viime vuosina valmisteltu uusi kestävyyslainsäädäntö ulottuu nyt myös ruuan koko arvoketjuun sekä edellyttää tiedon keräämistä ja raportoimista koko arvoketjusta.

Datasta puhutaan lisäksi liian laveasti. On tärkeä erottaa toisistaan lainsäädännön vaatima tieto ja lisäarvotieto reilun datatalouden pelisääntöjen puitteissa. Lainsäädännön edellyttämä tieto on tulevaisuudessa ruokaketjun toimijoille toiminnan edellytys, ei uusi tulonlähde.

Lisäarvodatalla taas on kaupallista potentiaalia, ja tällaisesta tiedosta toimijat voivat sopia keskenään. Se tarjoaa kannustimia kestävien toimintatapojen edistämiseen ja mahdollistaa toimijoille uuden tulolähteen.

Näiden kahden datakategorian sekoittaminen johtaa helposti virheellisiin tulkintoihin, kuten siihen, että yritykset keräisivät tietoa pelkästään ”mainoskäyttöön”. Todellisuudessa suuri osa tiedosta on välttämätöntä jo nyt tai tulee sitä olemaan tulevaisuudessa, jotta koko ruokaketju voi täyttää sille asetetut velvoitteet ja pysyä kilpailukykyisenä.

Suomessa moni lainsäädännön edellyttämä tieto on jo olemassa viranomaisten hallinnoimissa rekistereissä. Näiden tietovarantojen, kuten Ruokaviraston nautarekisterin, merkitys korostuu esimerkiksi EU:n metsäkatoasetuksen (EUDR) vaatimuksiin vastaamisessa.

Esimerkiksi naudasta yritysten pitää tietää kaikki paikat, joissa eläin on koko elinaikanaan elänyt.

Kuluttajat puolestaan kaipaavat yhä tarkempaa tietoa siitä, mistä ruoka tulee ja millaisin periaattein se on tuotettu. Tähän tarpeeseen elintarvikealan yritykset haluavat vastata – eivät pelkästään markkinointiviestein, vaan tarjoamalla todennettavaa tietoa koko arvoketjusta.

Elintarviketeollisuus ei myöskään toimi yksin. Ruokia ja juomia valmistavat yritykset kehittävät yhdessä päivittäistavarakaupan yritysten kanssa Suomen ruokaketjuun laajempaa jäljitettävyyttä. Yhteistyön ja tiedon reilun jakamisen avulla voimme rakentaa ruokaketjun, joka on kestävä, kilpailukykyinen sekä laadukasta ja luotettavaa dataa hyödyntävä.