Ravitsemussuositusten kestävyystarkastelu vaatii laajempaa näkökulmaa ja uutta tutkimusta

Ravitsemussuositusten tärkein tavoite on edistää väestön terveyttä ravitsemuksen avulla. Terveysvaikutusten ohella marraskuun lopussa julkaistuissa uusissa ravitsemussuosituksissa arvioidaan ensi kertaa myös ruuan ympäristövaikutuksia. Sitä vastoin taloudellisen ja sosiaalisen kestävyyden näkökulmia eli vastuullisuutta laajemmin ei niissä tarkastella.

Ruuan omavaraisuuden ja huoltovarmuuden merkitys on kasvanut geopoliittisten jännitteiden vuoksi. Pohjoinen sijaintimme rajoittaa mahdollisuuksia muuttaa ja monipuolistaa tuotantoa.

Ilmastonmuutos tuo yhä enemmän haasteita ruoantuotantoon, esimerkiksi riskit uusille kasvitaudeille tai tuhohyönteisille lisääntyvät. Toisaalta ilmaston muuttuessa Suomessa on tulevaisuudessa mahdollisuus nykyistä monipuolisempaan viljelyyn ja uusien viljelykasvien käyttöön.

Kestävä ja huoltovarmuuden takaava ruokajärjestelmä perustuu paikallisiin arvoketjuihin ja kiertotalouden ratkaisujen hyödyntämiseen laaja-alaisesti. Suomalaisessa ruuantuotannossa eläin- ja kasviperäinen tuotanto ovat monilta osin riippuvaisia toisistaan.

Huoltovarmuuden, ruokaturvan ja ravitsemussuositusten yhteys sekä riippuvuus luonnonolosuhteista ja ruuantuotannon kannattavuudesta pitää arvioida. Tutkimuksen avulla on selvitettävä, mitä muutoksia tarvitaan, jotta ravitsemussuositusten mukainen ruokavalio voitaisiin toteuttaa mahdollisimman kattavasti kotimaisilla raaka-aineilla.

Kuluttajalähtöiset innovaatiot perustuvat kykyyn tunnistaa kuluttajien yksilölliset tarpeet saatavilla olevan datan nojalla, myös vientimarkkinoilla.

Suomessa on kansainvälisesti korkeatasoista osaamista ravitsemustutkimuksessa, ja suomalaiset yritykset ovat olleet pioneereja terveysvaikutteisten elintarvikkeiden kehittäjinä. Tämä pohja tarjoaa hyvät edellytykset kuluttajien hyvinvointia tukevien kilpailukykyisten elintarvikkeiden kehitystyöhön ja tuotantoon eri tieteenalojen kesken.

Tieteellisen tutkimuksen kautta kasvituotannon ja kotieläintuotannon integraatiota voidaan lisätä ja vahvistaa näin molempien tuotantosuuntien kestävyyttä.

Kasviproteiinituotannon merkittävälle kasvulle on todettu olevan Suomessa potentiaalia. Suomessa palkokasvien sadon määrä ja laatu vaihtelevat vuosittain suuresti. Sen vuoksi myös palkoviljojen ruoka- ja rehukäyttö tukevat toisiaan: ruokakäyttöön soveltumattomat erät ja sivuvirrat voidaan ohjata rehuksi.

Tutkimustyötä palkokasvien ympärillä pitää jatkaa. Kasviproteiinien, erityisesti palkokasvien, ilmastovaikutuksia ja ravitsemuksellisia hyötyjä on tutkittu paljon. Sen sijaan niihin liittyvät laaja-alaiset elintarviketurvallisuuskysymykset ovat jääneet vähemmälle huomiolle.

Palkokasvien käytön lisääminen edellyttää kuitenkin viljelyn taloudellista kannattavuutta, viljelyvarmuuden parantamista, kasvinjalostusta sekä prosessiteknologisia, tuotekehityksellisiä ja kaupallisia toimenpiteitä. Jalostavaan elintarviketeollisuuteen tarvitaan merkittäviä investointeja, jotka edellyttävät rahoitusta.

Luotettava, kattava ja ajantasainen tieto väestön ruuankulutuksesta ja ravintoaineiden saannista on välttämätöntä erityisesti tutkimuskäyttöön ja poliittisten ratkaisujen perustaksi.

Uusissa ravitsemussuosituksissa viitataan monesti Finravinto 2017 -tutkimukseen. Kulutuksessa on tapahtunut paljon muutoksia vuoden 2017 jälkeen. Olisikin ensiarvoisen tärkeää, että uusi Finravinto-tutkimus toteutettaisiin mahdollisimman pian.

Tuoreita tuloksia pitää huomioida myös matkan varrella ennen seuraavien suositusten laadintaa.

Terveellisyys on yksi monista kuluttajan valintakriteereistä. Ruokaa ja juomaa valmistavat yritykset tekevät jatkuvasti pitkäjänteistä tuotekehitystyötä vastatakseen kuluttajakysyntään ja tarjotakseen kuluttajille maistuvia vaihtoehtoja.

Kestävän ruokatuotannon kehityksen kulmakivenä on ennakkoluuloton tieteenalojen ja teknologioiden yhdistäminen.

Tutkimustulosten hyödyntämistä on vauhditettava. Lisäksi elinkeinon osallistumista tutkimustarpeiden määrittelyyn, tutkimuksen suunnitteluun ja rahoitukseen on kannustettava ja edistettävä. Tiedeyhteisö pitää huolen tieteen teon kriteerien noudattamisesta.

Kirjoitus on julkaistu Yliönä Maaseudun Tulevaisuudessa 18.12.2024