Vienti tarjoaa elintarvikeyrityksille ison mahdollisuuden kasvuun. Vientiin kannustamisen ei kuitenkaan pidä viedä huomiota toimintaympäristön kehittämiseltä kotimaassa.
Erityisen tärkeää on huolehtia kilpailun toimivuudesta Suomen elintarvikemarkkinoilla.
Jotta yritys pystyy lähtemään maailmalle, sen talouden pitää olla kunnossa ja kassassa rahaa viennissä tarvittaviin investointeihin. Elintarvikeviennissä korkean lisäarvon brändituotteet ovat keskeisiä. Niihin panostaminen kysyy taloudellisia resursseja, joita olisi pystyttävä ansaitsemaan menestymällä kotimarkkinoilla.
Valtaosa ruoka- ja juomayritysten tuottamasta taloudellisesta lisäarvosta eli jalostusarvosta muodostuu immateriaalisista toiminnoista, kuten investoinneista tuotekehitykseen, brändeihin, myyntiin ja markkinointiin. Kotimarkkinakilpailussa on ensisijaista antaa korkean lisäarvon brändituotteille mahdollisuudet menestyä.
Suomalaisen elintarvikemarkkinan kilpailuympäristöä kehitetään kaupan ja teollisuuden yhteistyöllä, päivittäistavarakaupan omilla toimilla sekä sääntelyä keventämällä.
Kauppa ja elintarviketeollisuus vaikuttavat markkinoiden kehittymiseen yhdessä omistamansa yrityksen, GS1 Finlandin avulla. Vuodesta 2004 kaupan ja elintarviketeollisuuden yritykset ovat käyttäneet yhteistä tuotetietopankkia Synkkaa, jolla hallitaan elintarvikeketjussa kulkevien kuluttajatuotteiden tuotetietoja.
Yhdessä on kehitetty myös sähköinen tilausjärjestelmä Golli, ja nyt mietinnässä on yhteinen jäljitettävyysratkaisu. Mitä useampi yritys käyttää yhteisiä toimintamalleja, sitä vähemmän yrityksiltä kuluu resursseja erilaisten järjestelmien ylläpitoon.
***
Päivittäistavarakauppa voi omilla toimillaan edistää brändituotteiden menestymistä esimerkiksi lyhentämällä hinnoittelu- ja valikoimajaksojaan.
Lyhyemmät jaksot mahdollistavat raaka-aineiden ja muiden tuotantopanosten hintamuutosten välittymisen nopeammin kuluttajahintoihin. Se taas lisää joustoa toimintaan ja vapauttaa elintarvikeyritysten käyttöpääomaa tuotekehitysinvestointeihin. Myös vaikutukset alkutuotannon kannattavuuteen ovat välittömät.
Tiheämpi valikoimarytmi antaa elintarvikeyrityksille mahdollisuuksia tuoda markkinoille uutuuksia nopeampaan tahtiin. Samalla todennäköisyys uusien innovaatioiden esiinmarssille kasvaa.
Kauppa voi myös parantaa kuluttajatiedon saatavuutta. Tietoa lisäämällä parannetaan yritysten mahdollisuuksia kohdentaa tuotekehitystä oikein.
Kun uutuustuotteet osuvat kotimarkkinoilla aiempaa paremmin yksiin kuluttajien mieltymysten kanssa, kuluttaja pystyy valitsemaan entistä useammin kotimaisen brändituotteen ulkomaisen sijaan. Myös maataloustuottaja hyötyy, kun kuluttajatrendit ovat paremmin tiedossa ja tuotantoa voidaan ohjata kysynnän suuntaan.
Kuluttajatiedon avulla voitaisiin mitata myös kaupan omien merkkien eli private label -tuotteiden markkinaosuuksia ja selvittää innovaatioiden vaikutuksia tuoteryhmien kokonaiskasvuun.
Private label -tuotteet valtaavat tilaa brändituotteilta kasvavaan tahtiin. Tiedossa kuitenkin on, että nimenomaan brändituotteet luovat kasvua tuoteryhmään ja kun private label -tuotteiden markkinaosuus kasvaa, bränditoimittajien kiinnostus innovaatiotoimintaan vähenee.
***
Sääntely-ympäristöäkin pitäisi tarkastella vientikilpailukyvyn kautta. Valmisteverot haittaavat elintarvikeyritysten mahdollisuuksia kilpailla keskittyneillä kotimarkkinoilla. Ne lisäävät yritysten kustannuksia ja heikentävät vientikilpailukykyä merkittävästi.
Suomessa kannettavat virvoitusjuomavero ja juomapakkausvero pitää poistaa eikä uusia valmisteveroja pidä asettaa. Ainoa kilpailua vääristämätön ja hallinnollisesti tehokas välillisen verotuksen muoto on arvonlisävero.
Kilpailukykyisen kotimaisen elintarvikeketjun kehittämisessä on olennaista myös alan keskinäinen vuoropuhelu. Reijo Karhisen esitys Yhteisestä pöydästä on tervetullut mahdollisuus aloittaa tilannekuvan jakaminen elintarvikeyritysten, päivittäistavarakaupan ja maatalouden kesken.
Ajankohtaiset aiheet tarjottimella
Uutiskirjeemme kertoo elintarvikealan tärkeimmät kuulumiset