Ympäristöpoliittisessa keskustelussa vesi on jäänyt aiheena ilmastonmuutoksen ja luontokadon jalkoihin. Alkukesän helteet ja uutiset vakavasta kuivuudesta Etelä-Euroopassa ovat kuitenkin nostamassa vesivastuullisuutta EU-politiikan ytimeen. Suomessa kuivuudelle haavoittuvinta aluetta on eteläinen ja lounainen Suomi.
Elintarviketeollisuus on suurin teollisuuden ala Euroopassa ja vesi erottamaton osa sen toimintaa. Puhtaan veden saatavuus on perusedellytys ruuantuotannolle kaikkialla, mutta myös kotimaisen elintarviketuotantomme korkean hygieniatason kulmakivi.
Tulevalle Euroopan komissiolle on esitetty, että se laatisi sinisen kehityksen ohjelman vihreän kehityksen ohjelman jatkoksi. EU:ssa tartutaan uusiin ilmiöihin tyypillisesti sääntelyllä, kielloilla ja rajoituksilla ja unohdetaan jäsenmaiden eroavaisuudet. EU-vesikeskustelu maalaakin uhkakuvia myös suomalaisen elintarvikealan kestävälle kasvulle ja viennille.
Työnsä aloittaneiden suomalaismeppien pitää olla hereillä ja varmistaa, että jäsenmaiden erilaiset lähtökohdat vesiasioissa tunnistetaan. Suomen vesivaroista ja niiden hallinnasta päättäminen on pidettävä omissa käsissämme tulevaisuudessakin.
Sääntelyn sijaan EU:n pitäisi tukea ponnisteluja ja hyviä käytäntöjä, joilla yrityksissä edistetään jo vesitehokkuutta ja otetaan siinä käyttöön uusia innovaatioita. EU:n vesipolitiikan täytyy myös olla linjassa unionin muun politiikan kanssa.
Kotimainen ruoka-ala voi toimia tulevaisuudessa kokoaan suurempana ruokaturvan tuottajana ja kasvattaa kestävää elintarviketuotantoa, sillä Suomessa on lähtökohtaisesti runsaat vesivarat. Yrityksemme ovat sitoutuneita kunnianhimoiseen vesivastuullisuuteen.
Kestävään ruuantuotantoon pystytään siirtymään vain ruoka-alan kestävällä kasvulla. Maanosamme ruokaturvan, kilpailukyvyn ja ympäristövastuun kehittäminen on mahdollista porkkanoilla kepin sijaan.
Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomissa Lukijan mielipiteenä 28.6.2024
Ajankohtaiset aiheet tarjottimella
Uutiskirjeemme kertoo elintarvikealan tärkeimmät kuulumiset