Pakkausten uudelleenkäyttö olisi valtava vaatimus ilman todennettuja hyötyjä

Suomalainen elintarvikeala näkee EU:n pakkauksia ja pakkausjätettä koskevassa asetusehdotuksessa paljon hyvää. Tavoitteet vähentää pakkausjätteen määrää ja edistää tehokasta pakkausten kierrätystä ovat kannatettavia. Asetusehdotuksessa on kuitenkin yksi kohta, jota alan on vaikea hyväksyä: juomapakkausten sitovat uudelleenkäyttötavoitteet. Tähän on monta syytä.

Siirtyminen nykyisistä, hyvin kiertävistä kuitu-, alumiini- ja PET-pakkauksista koviin muovipulloihin tarkoittaisi isoja investointeja, tuotantokustannusten nousua sekä haastetta taata kuluttajille nykyinen tuotteiden laatu ja säilyvyysajat. Samalla myös suomalaisen hyvin toimivan juomapakkausten pantti- ja palautuspullojärjestelmän tulevaisuus olisi uhattuna.

Isoja investointeja ilman todennettuja hyötyjä

Valion pakkauskehitystä johtava Juhana Pilkama arvioi, että uudelleenkäytettäviin pakkauksiin siirtyminen vaatisi Valioltakin uuden tuotantolaitoksen rakentamista pakkausten käsittelyyn. Sen kustannusarvio on 100–200 miljoonaa euroa. Ja nyt puhutaan pelkästään pakkauksiin kohdistuvista investoinneista.

Viime vuosina Valio on investoinut vuodessa 50–60 miljoonaa euroa. Investointi pakkausten käsittelyyn olisi pois yrityksen muilta kestävyyttä edistäviltä investoinneilta. Investointi on valtava myös siihen nähden, ettei uudelleenkäytön ole osoitettu olevan ympäristölle parempi vaihtoehto kuin hyvin kiertävä kuitupakkaus.

– Meidän laskujen mukaan uudelleenkäytettävän muovipullon pitäisi kiertää vähintään 12 kertaa, että päästäisiin yhtä pieneen muovin määrään kuin nestekartonkipakkauksessa, Pilkama kertoo.

Perheyritys Finn Springille uudistus tarkoittaisi sekä Suomen että Ruotsin tuotantolaitoksille mittavia investointeja pullojen säilytys- ja lajittelutiloihin, pullojen syöttölaitteisiin ja korien käsittelyyn, pullojen pesulaitteisiin ja pesuainevesien käsittelylaitoksiin.

– Uudelleenkäytettävät pullot eivät sovellu nykyisiin linjastoihin. Se tarkoittaisi niiden käyttöasteen laskua, pahimmillaan nykyisten tuotantolaitteistojen alasajoja. Se vaikuttaisi toiminnan kannattavuuteen, Finn Springin kaupallinen johtaja Jarno Aho sanoo.

Vaikutuksia ympäristöön tarkasteltava kokonaisuutena

Investointien ohella yrityksissä huolettaa uudelleenkäytön vaikutukset tuotteiden laadulle ja säilyvyydelle.

– Jos pakkauksiin jää rasva- tai proteiinijäämiä, niitä on vaikea pestä pois. Se voisi tarkoittaa, että parasta ennen päivämäärien laskemista. Kun tuotteen säilyvyys laskee vuodesta muutamiin viikkoihin, se lisää ruokahävikkiä, säilöntäaineita ja muovin määrää, Pilkama kertoo.

Pilkaman mukaan mikrobiologisesti herkkiä raaka-aineita sisältävät juomat tulisi ehdottomasti rajata uudelleenkäyttötavoitteiden ulkopuolelle.

Aho kertoo, että Finn Spring luopui uudelleentäytettävistä muovipulloista vuonna 2008. Uudelleenkäytettävät pullot olisivat 2,5 kertaa painavampia kuin nykyiset pullot. Ne vaatisivat omat korit ja järjestelmän, jonka kautta ne palautuvat kaupoista takaisin yritykselle.

– Aihioita, joista nykyiset kierrätettävät pullot tuotantolinjalla puhalletaan, mahtuu rekkalastiin jopa puolimiljoonaa kappaletta. Uudelleenkäytettäviä tehtaalle pestäväksi palautettavia 1,5 litran pulloja mahtuu rekkaan noin 16 000. Suomen kaltaisessa pitkien välimatkojen maassa pullojen kuljettaminen keräyspisteestä takaisin yrityksille lisäisi väistämättä rahtiliikennettä ja sitä kautta päästöjä, Aho kertoo.

Pilkama ja Aho ovat yhtä mieltä siitä, että pakkausten ympäristövaikutuksia arvioitaessa pitäisi huomioida vaikutukset luonnonvarojen kulutukseen, ympäristön kemikaalikuormitukseen ja kasvihuonekaasupäästöihin. Elintarvikepakkauksissa myös puhdistukseen käytettävä energia, vesi ja pesuaineet vaikuttavat kokonaisuuteen.

Uuden pakkaussääntelyn lopullinen kohtalo ja sisältö selviää muutaman viikon sisällä, kun komission, parlamentin ja jäsenmaiden toinen trilogineuvottelu käydään 4.3.2024.

Artikkeli on kirjoitettu ETL:n marraskuussa 2023 järjestetyn mediatilaisuuden pohjalta. Kuva: ETL, Valion Pitäjänmäen mehutehtaalta.