Kun aloitin Elintarviketeollisuusliiton toimitusjohtajana vuonna 2003, alalla kohistiin EU:n sisämarkkinoilla menestymisestä ja WTO-neuvotteluista. Monet yritykset laajensivat ahkerasti toimintaansa lähialueille. Logistisen ketjun kehittämistä pohdittiin, ja pelko kaupan neuvotteluaseman vahvistumisesta oli vahvasti läsnä.
Näin, miten teknologian avulla tuottavuus saatiin kasvuun ja työrauha turvattiin pitkillä työehtosopimuksilla. Tuolloin kotimarkkinakysyntä oli kasvussa, eikä vienti kiinnostanut juuri ketään. Tällä hetkellä puolestaan kotimarkkina ei kasva, vienti rynnii kovaa vauhtia ja huoli kaupan vallan kasvusta on konkretisoitunut.
Vuosien varrella liitto onnistui muun muassa isossa tavoitteessaan alentaa ruuan arvonlisävero 12 prosenttiin. Suomen hyvä taloudellinen tilanne ja tilanteeseen sopiva hallituspohja auttoivat asiaa, ja veron alentamista tukivat myös taustatutkimukset.
Vuoden 2010 jälkeen maan talous heikentyi, ja paineet elintarvikkeiden verojen korottamiseen kasvoivat uudelleen. Tätä taistelua onkin jatkettu vaihtelevalla menestyksellä tähän päivään saakka.
Vuosien 2007-2009 finanssikriisi vaikutti kaikkialla ja kaikkiin, mutta sitäkin suurempana kriisinä pidän vuonna 2008 ollutta ruokakriisiä, joka nosti useiden raaka-aineiden maailmanmarkkinahinnat pilviin. Useissa tuontiruuan varassa olleissa maissa ruoka alkoi loppua.
Vasta silloin ruokakriiseihin varautuminen nousi globaalien järjestöjen ja EU:n agendalle, ja monia ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä on tehty. Luonnon tai ihmisten itsensä aiheuttamia katastrofeja pidän edelleen elintarvikealan suurimpina uhkina.
Olen seurannut näköalapaikalta myös, miten kiinnostus ruokaan, ruuantuotantoon ja ravitsemukseen on kasvanut. Ruoka ja juoma ovat nousseet jokapäiväisiksi keskustelunaiheiksi ja kiinnostavat eri tahoja eri syistä. Näen kasvaneen kiinnostuksen positiivisena asiana.
Tavallisen ihmisen pää voi kuitenkin mennä sekaisin, kun hän yrittää sovittaa samaan aikaan lautaselleen terveellisyyden, turvallisuuden, eettisyyden sekä ympäristöystävällisyyden. Ruuan pitäisi vielä maistua hyvältä ja olla laadukasta sekä edullista. Tässäpä sitä on tulevaa työsarkaa Elintarviketeollisuusliitolle!
Edunvalvonta ei ole pelkästään isoihin asioihin vaikuttamista, vaan myös lukuisten pienten mutta tärkeiden tehtävien tekemistä. Liiton henkilöstö on tehnyt monipuolista työtään asiantuntemuksella ja hyvässä vuorovaikutuksessa jäsenyritysten, työmarkkinajärjestöjen, viranomaisten ja päättäjien kesken.
Työrupeamani Elintarviketeollisuusliiton johdossa on nyt päättymässä ja siirryn eläkkeelle. Aion nauttia kiireettömästä elämästä ja kauniista Suomen luonnosta perheeni kanssa. Olen kiitollinen siitä, että minulla on ollut hallinnon ja jäsenten luottamus hoitaa tehtävääni 14 vuoden ajan. Seuraajalleni Pia Pohjalle sekä liiton koko henkilöstölle ja hallinnolle toivotan menestystä tärkeässä työssä.
Heikki Juutinen
Ajankohtaiset aiheet tarjottimella
Uutiskirjeemme kertoo elintarvikealan tärkeimmät kuulumiset