Näin suomalainen syö – elintarviketeollisuus tukee hyvää ravitsemusta

Suomalainen rakastaa ruisleipää, kahvia ja jauhelihakastiketta. Hän syö tai juo keskimäärin kuusi kertaa päivässä. Ruokia ja juomia valmistavat yritykset tekevät paljon tärkeää työtä, jotta suomalaiset saavat ruokavaliostaan riittävästi ravintoaineita ja ravitsemussuosituksilla on mahdollisuus toteutua.

Suomalaisten päivittäisestä energiasta noin kolmannes tulee viljavalmisteista, toinen kolmannes yhteensä liha- ja maitovalmisteista. Nämä elintarvikeryhmät ovat myös merkittävimmät proteiinin lähteet.

Päivittäisestä energiasta hiilihydraatit kattavat noin 44 prosenttia, rasvat noin 35 prosenttia ja proteiinit noin 17 prosenttia. Energiaravintoaineiden saannille asetetut vaihteluvälit ovat nykyisissä ravitsemussuosituksissa väljät, ja niiden jakauma asettuukin varsin hyvin suositusten tasolle.

Hiilihydraattien saanti hipoo suosituksen alarajaa, joka on 45 prosenttia päivän kokonaisenergiasta. Niiden osuutta olisi suositusten puitteissa mahdollista kasvattaa jopa 60 prosenttiin asti. Proteiinien saanti osuu suositusten vaihteluvälin (10-20 %) keskitasolle.

Lähes puolet ravinnon hiilihydraateista saadaan vilja- ja leivontavalmisteista, mutta tärkeitä hiilihydraattilähteitä ovat myös maitovalmisteet sekä hedelmät ja marjat.

Rasvaa sopiva määrä, laadussa parannettavaa

Rasvan määrä on keskimääräisessä suomalaisessa ruokavaliossa sopiva, mutta sen laadussa on vielä parantamisen varaa. Tyydyttynyttä, kovaa rasvaa saadaan edelleen liikaa. Sen osuus päivän kokonaisenergiasta on noin 14 prosenttia, kun ravitsemussuositukset neuvovat tähtäämään alle 10 prosentin saantitasoon.

Rasvan keskeisimmät lähteet ovat ravintorasvat, öljyt ja kastikkeet, sekä maitovalmisteet ja liharuoat. Maito ja maitovalmisteet sekä rasvaseokset ovat merkittävin tyydyttyneen rasvan lähde. Näistä saadaan 60 prosenttia ravinnon tyydyttyneestä rasvasta.

Kasvirasvalevitteen tai margariinin käyttö leivänpäällisrasvana on vähentynyt Suomessa viime vuosina. Samaan aikaan voi-kasviöljyseosta leipärasvana suosivien osuus on kasvanut tuntuvasti. Ruoanvalmistuksessa puolet suomalaisista kertoo käyttävänsä kasviöljyä.

Transrasvan saanti ei ole suomalaisessa ruokavaliossa ongelma, sillä sitä saadaan keskimäärin vain noin gramma päivässä. Kerta- ja monityydyttymättömiä rasvahappoja saadaan suosituksiin nähden riittävästi.

Suomalaisten suosikista ruisleivästä kuitua

Kuidun saantisuositus on 25–35 grammaa, mutta sekä naiset että miehet saavat kuitua suositeltua vähemmän, hieman yli 20 grammaa päivässä.

Ruisleipää käyttää noin 80 prosenttia työikäisistä ja 90 prosenttia ikääntyneistä. Se on sekaleivän ohella suomalaisille merkittävin kuidun lähde. Näistä leivistä saadaan noin 40 prosenttia päivän kuiduista. Kasvikset, marjat ja hedelmät tuovat naisten ruokavalioon noin kolmanneksen kuidusta ja miehille noin viidenneksen.

Sokeria suositusten mukaan, suolaa liikaa

Sokerin saanti on keskimäärin suositusten mukaista. Sakkaroosin eli tavallisen valkoisen sokerin merkittävimmät lähteet ovat mehut- ja mehujuomat, suklaa ja makeiset, makeat leivonnaiset, taloussokeri ja jogurtti.

Etenkin suomalaisten miesten suolan saanti jää kauas tavoitetasosta. Ravitsemussuositusten mukaan suolaa tulisi saada korkeintaan viisi grammaa päivässä, mutta miehille sitä kertyy 9,5 grammaa ja naisille 6,5 grammaa.

Suomalaisen ruokavalion suolan lähteinä korostuvat viljavalmisteet, liharuoat ja lihavalmisteet, kuten makkarat ja leikkeleet. Noin 10 prosenttia suolasta tulee juustoista.

Huomio kasviksiin ja riittävään folaattiin

Naisten ruokavalio sisältää enemmän (420 grammaa) kasviksia, marjoja ja hedelmiä kuin miesten (380 grammaa). Suositeltavaan puolen kilon päivittäiseen käyttömäärään on molemmilla sukupuolilla vielä jonkin verran kirittävää.

Vuonna 2014 miehistä kolmannes ja naisista puolet kertoi syövänsä tuoreita kasviksia päivittäin. Hedelmiä ja marjoja käyttää päivittäin noin viidennes miehistä ja kolmannes naisista.

Kasvikset, marjat ja hedelmät ovat ruokavalion tärkein C-vitamiinin lähde ja viljavalmisteiden ohella lisäksi merkittävin folaatin lähde. B-vitamiineihin kuuluvan folaatin keskimääräinen saanti on Suomessa niukkaa. Sen riittävän saannin turvaamisesta foolihappovalmisteen avulla annettiin keväällä 2016 uusi suositus raskautta suunnitteleville naisille.

D-vitamiinin saanti kohentunut, lisä silti paikallaan

Aikaisemmin hyvin niukaksi jäänyt D-vitamiinin saanti on viime vuosina parantunut Suomessa. Yksi merkittävä syy on se, että suomalainen elintarviketeollisuus on suurentanut nestemäisiin maitovalmisteisiin ja ravintorasvoihin lisättävän D-vitamiinin määrää Valtion ravitsemusneuvottelukunnan vuonna 2010 antaman suosituksen perusteella.

Vuoden 2012 Finravinto-tutkimuksessa naisten D-vitamiinin saanti oli edelleen nykyistä 10 mikrogramman päivittäistä saantia niukempaa, kun taas miesten ruokavalio sisälsi keskimäärin riittävästi D-vitamiinia. Vitamiinivalmisteen käyttö paransi sekä naisten että miesten D-vitamiinin saantia suositusta reilusti runsaammalle tasolle.

Elintarviketeollisuus lisää jodioidun suolan käyttöä

Kivennäisaineista liian vähäiselle saannille jää rauta. Suomalaisten raudan lähteinä korostuvat viljavalmisteet, liharuoat ja lihavalmisteet.

Valtion ravitsemusneuvottelukunnan ja THL:n mukaan suurella osalla suomalaisista on lisäksi ainakin lievä jodin puutos. Merkittävimmät jodin lähteet suomalaisessa ruokavaliossa ovat maitotuotteet, kananmunat, kala ja jodioitu suola.

Suolan käyttöä ei tule jodin saannin parantamiseksi lisätä, mutta käyttöön on hyvä valita sekä kotona että ammattikeittiöissä jodioitu suola. Ravitsemusneuvottelukunta suositteli helmikuussa 2015, että myös elintarviketeollisuus siirtyisi vähitellen jodioidun suolan käyttöön. Suomalainen elintarviketeollisuus on jo monin paikoin huomioinut suosituksen.

Artikkelissa käytetty lähteenä mm.

Helldán A ym. Finravinto 2012 –tutkimus. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen raportti 16/2013.

Helldán A, Helakorpi S. Suomalaisen aikuisväestön terveyskäyttäytyminen ja terveys, kevät 2014. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen raportti 6/2015.