Mikko Käkelä: Tehdään ruoka-alasta Suomelle uusi Nokia

Käkelä kertoo keskustelevansa lähes päivittäin ruoka- ja juomayritysten toimitusjohtajien kanssa. Viimeaikaisissa juttutuokioissa yhteiseksi nimittäjäksi on noussut alan yritysten selkeä halu kasvaa, kehittyä ja kansainvälistyä.

Samaa kieltä uudistumisen tärkeydestä, välttämättömyydestäkin, puhuvat ETL:n viime vuoden lopulla tekemän jäsenkyselyn ja EK:n tammikuisen investointitiedustelun tulokset.

– Investointiaikeiden runsaus on ehdottomasti hyvä uutinen elintarviketeollisuudelle, johon kuluttajakäyttäytymisen viimeaikaiset muutokset ovat osuneet voimakkaasti, joihinkin yrityksiin rajusti. On haasteita pärjätä muuttuneessa tilanteessa, mutta myös vahvaa tahtoa voittaa vaikeudet ja päästä eteenpäin.

Käkelä puhuu kuluttamisen psykologisesta lukosta, josta saavat nyt tuta kuluttajien sekä suuremmat että pienemmät hankinnat. Kaikkea kuluttamista harkitaan tarkkaan, ja lukko on päällä ulkona syömisessä sekä ruokaostoksilla; myös niillä, joilla ei olisi siihen välttämättä tarvetta. Kotimarkkinoista suuresti riippuvaiselta elintarviketeollisuudelta kysytään sopeutumiskykyä ja joustavuutta.

Pakkorako voikin olla kasvuloikka

Yksi selitys elintarvikeyritysten suurille investointiaikeille on, että edellisestä investointiaallosta Suomen EU:hun liittymisen aikoihin on mennyt nyt kolme vuosikymmentä. Koneet ja laitteet ovat kuluneet kovassa käytössä ja tulleet ikänsä päähän.

– Tämä hetki tarjoaa yrityksille nyt samalla hyvän tilaisuuden uudistua ja ottaa kaivattuja kasvuloikkia, Käkelä sanoo.

Suomessa haetaan kasvua hartiavoimin ja haastetaan yhteiskunnan toimijoita konkreettisiin tekoihin kasvun käynnistämiseksi. Yrityksiä kannustetaan läpivalaisemaan liiketoimintaansa, miten siihen saataisiin uutta kasvua. Poliitikoilta odotetaan rohkeita kasvutoimia ”näpertelyn” sijaan.

Myös Elintarviketeollisuusliitto on listannut ja lähettänyt terveisensä puoliväliriiheen kokoontuvalle maan hallitukselle. Ruoka-ala tarvitsee huomiota kasvun, investointien ja innovaatioiden liikkeelle saamiseksi.

– Peräänkuulutamme yrityksille ennakoitavia toimintaolosuhteita. Kasvua vauhdittavat aineelliset ja aineettomat investoinnit saadaan liikkeelle kohdennetuilla veroporkkanoilla. Ratkaisevaa on myös varmistaa osaajien saatavuus nyt ja tulevaisuudessa.

Tavoitteena hyvä kierre

Käkelä on pohtinut, mikä olisi ruuan rooli kasvua kaipaavassa Suomessa.

– Päädyn taas kerran siihen, että ruoka-ala voisi olla Suomelle uusi Nokia! Se vaatii alan koko kasvupotentiaalin valjastamista, mutta potentiaalia ja kasvun eväitä on paljon. Kasvu ei synny itsekseen, vaan se tehdään ruokkimalla kasvun hyvää kierrettä, kuten Elintarvikepäivän tämän vuoden teema kehottaa.

– Olisi lopetettava ”vanhan” Nokian perään haikaileminen ja katsottava avoimesti, mitkä toimialat ja yritykset toisivat kasvua ja hyvinvointia Suomeen.

Liiton kunnianhimoista visiota lainaten: uudistuva, vetovoimainen ja menestyvä ruoka-ala luo hyvinvointia Suomeen.

– Pidämme ETL:ssä ylpeänä esillä sitä, että elintarviketeollisuutta toimii Suomen kaikissa maakunnissa. Kerrannaisvaikutus työllisyyteen on teollisuuden toimialoista suurin, sillä yksi työpaikka elintarviketeollisuudessa synnyttää peräti kolme muuta työpaikkaa ruuantuotannon ekosysteemiin. Eikö siinä ole jo melkoinen motiivi panostaa alan kasvuun?

Käkelä muistuttaa, että mikään yksittäinen temppu ei käynnistä kasvua, vaan tarvitaan monta samanaikaista samaan suuntaan vaikuttavaa toimenpidettä, liittyivätpä ne verotukseen, lainsäädäntöön, osaajien saatavuuteen tai kasvunälkäisen asenteen nostattamiseen.

Strategia ohjaa ennakoimaan tulevaa

Kuluva vuosi tulee olemaan ETL:lle vahvan, proaktiivisuuteen tähtäävän vaikuttamisen aikaa.

– Olemme yhdessä liiton hallituksen kanssa hienosäätäneet strategiaamme siten, että keskitymme aiempaan tapaan kolmeen strategiseen teemaan. Teemoja ovat kasvu, hyvinvointi ja turvallisuus, työ ja osaaminen sekä vastuullisuus ja data.

– Tarkistimme, että vaikuttamisessamme ja organisaatiomme kehittämisessä on oikea suunta, vauhti ja resurssit oikeissa paikoissa, Käkelä kertoo.

– Jatkamme tulokselliseksi havaittua kolmen korin toimintamallia eli niin sanotun ydinedunvalvonnan rinnalla hakeudumme yhä aktiivisemmin yhteistyöhön sidosryhmiemme kanssa ja tuomme yhä kuuluvammin esiin ruoka-alan ääntä julkisuuden kautta.

– Myös vaikuttaminen EU:ssa on päässyt hyvään vauhtiin vahvistettujen resurssien ansiosta. Liiton asiantuntijoita saattaa nyt nähdä tapaamassa unionin päättäjiä myös paikan päällä Brysselissä. Elintarvikealan sääntelystä jopa 95 prosenttia tulee EU:sta, joten on tärkeää varmistaa, että suomalaisten ruoka- ja juomayritysten näkökannat tunnetaan, ääni kuuluu ja tieto kulkee.

Työtä riittää, sillä Euroopan uusi komissio on linjannut työohjelmansa ja julkistanut hiljattain maatalous- ja ruokavisionsa vuoteen 2040. Siinä tunnistetaan ruuantuotannon strateginen merkitys Euroopalle, mutta pettymys on, että elintarviketeollisuus jäi vain pieneen sivurooliin, vaikka alkutuotanto ja teollisuus ovat täysin riippuvaisia toistensa menestyksestä.

– Komission näkökenttä ruoka-alaan näyttää kovin kapealta. Ilman viljelijöiden tuottamien raaka-aineiden teollista jatkojalostusta vain harva elintarvike päätyisi kuluttajien ruokapöytään.

Päättäjät paljon vartijoina

Kotimaassa elintarvikealalla, kuten monilla muillakin aloilla, neuvotellaan uusista työehtosopimuksista sekä työntekijöille että toimihenkilöille. Neuvottelut työntekijöiden kanssa käynnistyivät joulukuussa ja etenivät hyvässä hengessä, kunnes palkansaajapuoli katkaisi ne helmikuun alkupäivinä.

– Toivoa sopii, että ratkaisuja löytyy yhdessä sopimalla, työmarkkinahäiriöillä niitä ei edistetä. Työmarkkinahäiriöt ja lakot ovat varsinaisia antikasvutoimia Suomelle, Käkelä sanoo.

Suomessa käydään huhtikuussa vaaliuurnilla valitsemassa päättäjät kuntiin ja hyvinvointialueille. Tulevilla päättäjillä on runsaasti mahdollisuuksia vaikuttaa ruoka-alan menestykseen ja elinvoimaan alueillaan.

– Kunnissa, kuntien omistamissa yhtiöissä ja hyvinvointialueilla päätetään useista ruoka-alalle tärkeistä kysymyksistä, kuten julkisista elintarvikehankinnoista, koulutuksesta, ulkomaisten osaajien kotouttamisesta paikalliseen yhteisöön, työllisyyden hoidosta, kaavoituksesta sekä vesi- ja jätehuollosta.

– On tärkeää, että päättäjät tunnistavat päätöksiä tehdessään ruoka-alalle tärkeät näkökulmat ja elintarvikkeita valmistavien yritysten tarpeet, Käkelä sanoo.

Äärimmäisen tärkeä vaikuttamisen paikka Elintarviketeollisuusliitolle on jo edellä kerrottu maan hallituksen puoliväliriihi huhtikuun loppupuolella.

– Valmistelu kesän alussa voimaan tulemaan suunnitellusta makeisten ja suklaan arvonlisäverokannan nostamisesta on lopetettava tähän paikkaan! Hallituksen kaavailema pistevero on toteuttamiskelvoton, erittäin haitallinen elintarviketeollisuudelle ja räikeästi EU-oikeuden vastainen. Tulemme kantelemaan siitä Euroopan komissiolle, Käkelä jyrisee.

Hyvä elämä on arjen tasapainoa

Näin helmikuussa ihmisten innostus liikuntaa ja terveitä elintapoja kohtaan on saattanut jo hieman tasaantua uudenvuodenlupausten kiivaimmasta vaiheesta. Mutta kukapa ei kaipasi lisää virtaa päiviinsä kevään pitenevinä päivinä.

– Elintarviketeollisuusliitossa olemme pohtineet hyvän elämän eväitä ja laajemminkin suomalaisten hyvinvointia kuin pelkästään ruuan kannalta. Avasimme aiheesta keskustelun helmikuun puolivälissä talviseminaarissamme, jossa kysyttiin, nouseeko hyvinvointi valituksella vai holhouksella. Mikä on ihmisen oma vastuu hyvinvoinnista, mikä yhteiskunnan vastuu, Käkelä pohtii.

– Ruoka on ilman muuta olennainen osa ihmisen hyvää elämää, eikä pelkästään fysiologisten tarpeiden tyydyttäjänä, vaan myös ilon tuojana, kun vaikkapa syödään yhdessä. Hyvän elämän rakentamiseen tarvitaan silti muutakin: muun muassa liikuntaa, unta ja merkityksellisiä ihmissuhteita.

Käkelän mielestä hyvä elämä syntyy kokonaisuudesta ja tasapainon hakemisesta sen eri osien kesken.

– On kyse esimerkiksi työn ja vapaa-ajan tasapainosta, liikunnasta ja levosta, ruuasta ja herkuttelusta, mielen hyvinvoinnista ja ihmissuhteiden verkostosta.

– Tarvitsemme myös armollisuutta itseämme kohtaan, ettemme paahda elämäämme uuvuksiin. Odotukset sekä töissä että vapaa-ajalla ovat usein suuret, mutta mikä arjessa on oleellista? Olisiko aika palauttaa tavallinen hyvä arki sille kuuluvaan arvoonsa, Käkelä haastaa.