Kuka haluaa verokarhun vahtimaan lautastaan?

Valtiovarainministeri Riikka Purra on pohtinut verokarhun käyttöön uutta ruokaveroa kattamaan valtion budjetin aukkoa ja pelastamaan suomalaisten kansanterveyttä.

Tämä pohdinta kannattaisi jättää sikseen, koska molempien tavoitteiden toteutumisesta vallitsee iso epävarmuus. Varmaa on vain se, että ruokavero synnyttäisi hillittömän byrokratian, mikä edellyttäisi hallinnon paisuttamista niin yrityksissä kuin valtiollakin.

Ruuan eri ainesosien verottamisen vaikutuksesta kulutusvalintoihin ei ole näyttöä. Tehdyn tutkimuksen mukaan käytössä ollut makeisvero ei vähentänyt kulutusta. Ihmisten terveys ja hyvinvointi ovat kokonaisuus, jossa ruuan lisäksi riittävällä unella ja liikunnalla on merkityksensä.

Holhouksen sijaan tarvitaan enemmän myönteistä ohjausta ja valistusta sekä kokonaisvaltaisia toimenpiteitä ruoka-alan ja julkisten toimijoiden yhteistyönä parempien valintojen tueksi. Yritykset tekevät pitkäjänteistä tuotekehitystyötä ilman veroakin vähentääkseen tuotteissa suolan, rasvan tai sokerin määrää.

Valtio tarvitsee lisätuloja, mutta siihen on olemassa parempia ja vähemmän byrokratiaa luovia keinoja kuin ruuan terveysperusteinen verotus.

Yrittäjän arkea ei pidä unohtaa verokeskustelussa. Ruuan ainesosavero edellyttäisi raskasta verojärjestelmää. Veron pitäisi koskea sekä pakattuja että pakkaamattomia elintarvikkeita, esimerkiksi kahvilassa itse leivottuja pullia. Näin jäätäisiin kauas maan hallituksen tavoitteesta keventää yritysten hallinnollista taakkaa. Kalliisti kerätyistä veroroposista ei olisi julkisen talouden vajeen pienentäjiksi.

Yritykset tekevät pitkäjänteistä tuotekehitystyötä ilman veroakin vähentääkseen tuotteissa suolan, rasvan tai sokerin määrää.

Uusi ruokavero sataisi ulkomailla tuotteensa valmistavien kansainvälisten elintarvikejättien pussiin ja kurjistaisi kotimaista ruoka-alaa. Vero heikentäisi suomalaisten yritysten kykyä kilpailla kotimaassa ja vientimarkkinoilla muissa maissa valmistettujen elintarvikkeiden kanssa.

Vaikka kotimaisten tuotteiden ja tuontituotteiden veron on oltava yhdenmukainen, terveysvero asettaisi juuri kotimaisille valmistajille useita uusia velvollisuuksia. Maahantuotujen tuotteiden osalta hallinnolliset velvollisuudet rajoittuvat maahantuojille.

Lisäksi ei ole tietoa, missä määrin vero siirtyisi hintoihin ja missä määrin se jäisi ruokaketjussa alkutuotannon tai teollisuuden kannettavaksi. Kuluttajat tekevät tällä hetkellä valintansa hinnan perusteella, ja ruuan hintaa nostava vero ohjaisi helposti tuontiruuan pariin.

Jo terveysverosta ja ruuan lisäverottamisesta puhuminen pakottaa yritykset miettimään, kannattaako Suomessa tehdä investointeja sekä kasvaa ja työllistää. Suomen ei pidä olla veropolitiikan pioneeri ruuan verottamisessa.

Kirjoitus on julkaistu Kalevassa 7.4.2024