Kasvistehdas teki vaikutuksen kahdeksasluokkalaisiin

Tammikuinen lumituisku ei haitannut Meilahden yläasteen 8E-luokkalaisia, kun he saapuivat Maistuva päivä elintarvikeyrityksessä -vierailulle Apetit Oyj:n tehtaalle Helsingin Kivikkoon. Kotitalouden ja terveystiedon opettaja Berit Tengström-Turusen luotsaaman ruotsinkielisen ryhmän ottivat vastaan tuotekehittäjä Sanna-Pauliina Salmela ja laadunvarmistuspäällikkö Olli Saarinen.

Opettajan mukaan vierailu osui hyvään saumaan, sillä luokka oli juuri opiskellut ravitsemusasioita. Kiinnostava teema oli myös työturvallisuus, josta opittaisiin terveystiedossa ensi syksynä.

– Lumessa tarpominen taisi nostaa sykettä sen verran, että nyt tarvitaan pientä jäähdytystä, Olli Saarinen jutteli tarjotessaan tulijoille ”huurteiset” vegepopsit.

Kasvisteollisuuden ja Apetitin maailmaan lähdettiin perehtymään yritysesittelyllä. Apetit on saanut alkunsa Lännen Tehtaiden pakastevihannestuotannosta Säkylästä Satakunnasta. Tänään se on alansa suurin yritys Suomessa, toimii useilla paikkakunnilla ja antaa työpaikan 550 ihmiselle.

Kun nuorilta kysyttiin, mitä heille tulee mieleen Apetitista, vastauksena olivat wokkivihannekset. Sen sijaan oli ehkä yllättävää kuulla, että Apetit vie Suomesta herneitä Italiaan:

– Suomalaisessa ilmanalassa kasvaneet herneet peittoavat mehevyydellään ja maullaan italialaiset mennen tullen, Olli ja Sanna kertoivat.

Apetitin tuotevalikoimaan kuuluvat myös muun muassa tuoretuotteet eli esimerkiksi pilkotut vihannekset ja hedelmät, joita voi ostaa kauppojen salaattibaareista ja vihanneshyllyiltä. Kivikon tuotantolaitos on erikoistunut juuri tuoreiden vihannesten käsittelyyn.

– Tai jos olet maistanut Burger Kingin hampurilaisia tai Taco Bellin tuotteita, olet todennäköisesti syönyt Apetitin toimittamia kasviksia, Olli konkretisoi.

Kokkailuharrastuksesta ammatiksi

Puheen käännyttyä Apetitin tarjoamiin työmahdollisuuksiin selvisi, että kasvistehtaalla tarvitaan todella monenlaisia osaajia: tuotannon työntekijöitä, työnjohtajia, tuotekehittäjiä, laatuasiantuntijoita, markkinoinnin ja myynnin osaajia…

Tuotantotyössä on eduksi, jos on suorittanut elintarvikealan ammatillisen perustutkinnon, mutta iso merkitys on myös sillä, että työ opettaa tekijäänsä. Sanna toivoi, että Suomessa pystyttäisiin hyödyntämään tuotantotehtävissä paljon nykyistä enemmän oppisopimuskoulutusta, jossa pätevöidytään nimenomaan käytännön töitä tekemällä.

Toimihenkilötehtävissä taas tarvitaan usein tyypillisesti ammattikorkeakoulusta tai tiedekorkeakoulusta hankittua osaamista. Apetitilla työskentelee toimihenkilöitä esimerkiksi kaupallisella ja teknisellä koulutustaustalla.

– Minulle kävi niin, että valmistuin ensin ammattiin, joka ei sitten ollutkaan yhtään oma juttuni. Olen hurahtanut kokkaamiseen ja harrastan sitä aktiivisesti. Niinpä siitä kehkeytyi minulle lopulta ammatti ruoka-alan ammattikorkeakouluopintojen päätteeksi, Sanna kertoi.

Tuotekehittäjä on moniosaaja

Maistuvassa päivässä ei tyydytty pelkästään kuuntelemaan yrityksen toiminnasta ja elintarvikealan ammateista. Parhaan käsityksen saa, kun näkee omin silmin, mitä tehtaan seinien sisällä tapahtuu.

– Laitetaanko nyt valkoinen takki päälle, kun lähdetään tehdaskierrokselle, oppilaat kyselivät.

– No ei, pikemminkin päällysvaatteet. Kasviksia käsitellään viileässä ja käymme katsomassa myös pakastevarastoa, minkä vuoksi tehtaalla pitää pukeutua lämpimästi, Sanna ja Olli opastivat.

Ensin vilkaistiin kuitenkin koekeittiöön. Siellä kuultiin moninaisista huomioon otettavista asioista ja työvaiheista, joita tarvitaan, ennen kuin tuote valikoituu tuotantoon ja kaupan hyllylle kuluttajien ostettavaksi.

Tuotekehittäjän pitää olla melkoinen monitaituri ja selvillä muun muassa kulutustrendeistä, raaka-aineista, elintarvikekemiasta, valmistusprosessista, kustannuslaskennasta, pakkauksista, markkinoinnista, kaupan käytännöistä…

Vain priima raaka-aine kelpaa

Kierros tehtaalla käynnistyi raaka-aineiden vastaanotosta.

– Jokaisen raaka-aine-erän on oltava priimalaatuista. Siitä ei tingitä piiruakaan. Jos herää pienikin epäilys, etteivät laatukriteerimme täyty, toimitettu erä jää selvitykseen eikä etene tuotantoon, Olli painotti.

Korkeiden hygieniavaatimusten vuoksi nuorten kanssa ei ollut mahdollista päästä aivan tuotantolinjan viereen näkemään, miten vihanneksia pestään, kuoritaan, kuutioidaan, viipaloidaan tai käsitellään muulla tavoin ja lopuksi pakataan. Sitä kuitenkin saatiin katsella, miten salaattikerät ladottiin ylöspäin kulkevaan ”liukumäkeen”, joka kuljettaa ne pilkkomisen jälkeen porekylpyyn.

Osa raaka-aineista on niin herkkiä, että ne pitää pilkkoa ja työstää käsin veitsellä ja leikkuulaudalla. Useat raaka-aineet kuitenkin kuutioidaan tai viipaloidaan koneilla.

Hygienian tiukat vaatimukset työnteossa tarkoittavat myös muun muassa sitä, ettei tuotantolinjalla työskenneltäessä saa käyttää koruja. Silmissä ei voi pitää ripsienpidennyksiä ja miesten on suojattava partansa.

– Näin minimoidaan mahdollisuus, että tuotteisiin joutuisi jotakin niihin kuulumatonta. Tuotteet kulkevat varmuuden vuoksi metallinpaljastimen läpi, ennen kuin ne lähtevät eteenpäin asiakkaille.

Tehdaskierroksen päätteeksi kurkattiin henkilöstön taukotiloihin. Seinällä komeilivat hyvästä työturvallisuudesta kertovat luvut.

Apetit pitää kirjaa, montako työpäivää on tehty ilman yhtäkään työtapaturmaa. Esimerkiksi tuotannossa käytettävä runsas vesi tai kasvisten käsittelyssä syntyvä biojäte voivat lattialle joutuessaan aiheuttaa liukastumisvaaran.

Vähän kuin aperitiivina ennen päätöslounasta oppilaat pääsivät avittamaan vielä tuotekehitystä ja arvioimaan kehitteillä olevia tuotteita. Salaattibaarin antimista koottu lounas teki kauppansa, lautaset tyhjenivät. Nuoret miettivät ehkä samalla niitä ihmisiä, joille Apetit lahjoittaa Kivikon-tehtaalta päivittäin yli jääneet tuotteet. Syömäkelpoista ruokaa ei heitetä biojätteisiin, vaan se annetaan hyväntekeväisyyteen eteenpäin jaettavaksi.

Teksti: Hannele Mayer-Pirttijärvi, ETL