EU:n koulutuspolitiikka avittamaan osaajien saatavuutta Suomeen

EU:n toiminnassa noudatetaan koulutusasioissa toissijaisuusperiaatetta, jonka mukaan jokainen jäsenmaa kantaa vastuun omasta koulutuspolitiikastaan. EU:n tehtävänä on tukea jäsenmaita.

Yhteiskuntien ikääntyminen, ammattitaitoisen työvoiman puute, maailmanlaajuinen kilpailu ja varhaiskasvatus ovat esimerkkejä kaikille EU-maille yhteisistä haasteista, jotka edellyttävät yhteisiä ratkaisuja. Siksi jäsenmaiden on hyvä tehdä niissä yhteistyötä ja oppia toinen toisiltaan.

Myös korkeakoulutuspolitiikasta päätetään toissijaisuusperiaatteen mukaisesti jäsenvaltioiden tasolla, ja EU:lla on siinä koordinoiva rooli.

Unionin päätavoitteita korkeakoulutuksen saralla ovat opiskelijoiden ja henkilöstön liikkuvuuteen kannustaminen, tutkintotodistusten ja opintojaksojen vastavuoroisen tunnustamisen edistäminen ja korkea-asteen oppilaitosten yhteistyön tukeminen.

Suomalainen ruoka-ala allekirjoittaa nämä tavoitteet. EU:n tuki jäsenmaille koulutuspolitiikassa on tarpeellista, koska siten voidaan parantaa osaajien saatavuutta Suomeen.

Koulutusjärjestelmien eroista huolimatta EU-maissa on sitouduttu tutkintojen vastavuoroiseen tunnustamiseen. Se edesauttaa myös työvoiman vapaampaa liikkuvuutta EU-alueella.

Jäsenvaltiot vastaavat kuitenkin itse koulutustensa sisällöistä ja koulutusjärjestelmiensä kehittämisestä. Se on järkevää, sillä kaikissa maissa on omaleimaiset ja keskenään hyvinkin erilaiset koulutusjärjestelmät.

EU täydentää toimintaa erityisesti tukiohjelmilla, jotka keskittyvät opiskelijoiden ja opetushenkilöstön liikkuvuuden lisäämiseen ja erilaisiin vaihto-ohjelmiin. Kannattaa myös pitää kiinni siitä, mikä on toiminut hyvin, kuten Erasmus+ -vaihto-ohjelmat.

Viimeisiä viikkojaan vetelevä tämänhetkinen Euroopan komissio ei ole aina noudattanut koulutuspolitiikassa totuttua työnjakoa, sillä se on suoltanut päätöslauselmia ja tiedonantoja asioista, jotka eivät sille kuulu.

Ongelmallisia ovat vaikkapa yksilölliset oppimistilit, joita EU-instituutioissa ajetaan hanakasti. Ne unohtavat sen tosiasian, että suomalaiset yritykset kouluttavat laajasti henkilöstöään jo nyt ja yksilöillä on mahdollisuudet kehittää itseään myös työn ulkopuolella.

EU-tasolla pitää keskittyä tulevina vuosina siihen, miten vastaamme maanosamme yhteisiin haasteisiin, kuten ikääntymiseen ja työvoimapulaan. Päävastuu työelämä- ja koulutusasioissa on säilytettävä kansallisessa päätösvallassa.