Huoltovarmuuden merkityksestä muistuttaa Atrian Itikanmäen konttorin aulassa ylipäällikkö Mannerheimin päiväkäsky. Siinä kiitetään teollisuudessa työskennelleitä ponnisteluistaan sodan aikana puolustuksen hyväksi.
Ruoan saatavuus poikkeusoloissa on noussut vahvemmin ihmisten tietoisuuteen Ukrainan sodan myötä. Elinkustannusten nousu on nostanut pinnalle myös ruokaturvan, jotta väestölle saadaan riittävästi turvallista ja ravitsevaa ruokaa kohtuuhintaan.
Kiristyvässä maailmantilanteessa ja sään ääri-ilmiöiden lisääntyessä Euroopan unionissa on kiinnitettävä huomiota näihin molempiin. Esimerkiksi puhtaan veden riittävyydestä on muodostunut jo uhka Etelä-Euroopalle.
Elintarviketeollisuus on keskeinen osa koko yhteiskunnan toimivuuden kannalta kriittistä ruokasektoria. Eurooppalaisesta ruokaturvasta ja ruoantuotannon kriisinkestävyydestä on huolehdittava pitkäjänteisellä, kannustavalla politiikalla ja riittävällä rahoituksella. Eri politiikat on sovitettava yhteen niin, että ruokaturva, ruoka-alan kriisinkestävyys ja kilpailukyky vahvistuvat ympäristötavoitteiden rinnalla.
Suomessa ruoan omavaraisuuden ja huoltovarmuuden turvaaminen tarkoittaa sekä eläin- että kasvituotannon mahdollisuuksien hyödyntämistä. Se tukee koko arvoketjua maatilalta elintarviketeollisuuden ja kaupan kautta kuluttajille asti. Meidän pohjoiset kasvuolosuhteemme ja runsaat vesivarat soveltuvat luonnostaan vesi-intensiiviseen kotieläintalouteen.
Suomalaisille elintarvikeyrityksille riittävän, laadukkaan ja hinnaltaan kilpailukykyisen kotimaisen raaka-aineen saatavuus on elinehto. Aktiivinen ja kehittyvä ruuantuotanto on palautettava takaisin EU:n maatalouspolitiikan keskiöön, jotta raaka-aineiden saatavuus turvataan tulevaisuudessa.
Yksi ruokaturvan tae on omavaraisuus kriittisissä luonnonvaroissa ja tuotantopanoksissa. Euroopassa onkin lisättävä lannoitteiden ja rehujen omavaraisuutta, mikä vaatii investointeja.
Tulevina vuosina EU:ssa on kehitettävä ruokasektorin huoltovarmuustoimintaa, josta Suomi jo tunnetaan. Ruokaturvaa voidaan edistää EU:ssa asettamalla minimivaatimukset huoltovarmuudelle. Jäsenmailla pitäisi olla toimintamalli ja organisaatio, joka mahdollistaa elintarvikealan varautumistoiminnan kansallisella tasolla.
Eurooppalaisen politiikan on kannustettava yrityksiä kehittämään innovaatiota ja tuotantotapoja tukitoimin ja jakamalla riskiä. Tämä vahvistaa ruoka-alan iskunkestävyyttä. Lainsäädännön on oltava ennakoitavaa, kilpailukykyä edistävää ja synnyttää luotettavaa investointiympäristöä. Euroopalla ei ole varaa säännellä itseään ulos kiristyvästä kansainvälisestä kilpailusta.
Risto Lahti
toimitusjohtaja
Itikka osuuskunta ja Lihakunta
Jukka Ihanus
yhteiskuntasuhdejohtaja
Elintarviketeollisuusliitto
Kirjoitus on julkaistu alun perin Ilkka-Pohjalaisen Yleisöltä -osastolla 15.5.2024
Lue seuraavaksi nämä
Siirry uutishuoneeseenAjankohtaiset aiheet tarjottimella
Uutiskirjeemme kertoo elintarvikealan tärkeimmät kuulumiset