Elintarvike­teollisuuden talouskatsaus, syyskuu 2023 Teemana kestävä kasvu

• Ruokia ja juomia valmistavien yritysten kustannuskehitystä voi tällä hetkellä verrata vuoristoradalla ajavaan junaan sen mukaan, missä vaunussa istuu. Joidenkin yritysten kustannukset nousevat yhä, toisilla nousu on tasaantunut ja joillakin kustannukset jopa laskevat lievästi. Kustannustaso on kuitenkin edelleen korkea.
• Kotitalouksien heikentynyt ostovoima ja kotimaisen kysynnän hiipuminen haastavat koko elintarviketeollisuuden toimialaa. Näkymä vuoteen 2024 on sumea ja epävarma.
• Suomessa jalostetun ruoan ostaminen on ekoteko! Suomalaisen elintarviketeollisuuden päästöintensiteetti on huomattavan alhainen EU:n keskiarvoon verrattuna ja myös jäteintensiteetti on laskeva. Vedenotto jää selvästi vähäisemmäksi kuin nopeus, jolla jo valmiiksi runsaat vesivaramme uudistuvat. 

Suomen talouden näkymät ovat heikentyneet syksyn alkamisen myötä. Teollisuuden tilaukset ovat vähentyneet ja rakennusalan ahdinko pahentunut. Elintarviketeollisuudessakin näkymät loppuvuoteen ovat epäselvät ja heikkenemään päin.

Kuluttajien ostovoima on heikentynyt, eikä kotitalouksien ahdinko ole talousennusteita julkaisseiden tutkimuslaitosten mukaan helpottamassa edes vuonna 2024. Ruokayritysten kustannustaso pysyttelee edelleen korkeana, mutta yritysten ja elintarviketeollisuuden eri toimialojen välillä on eroja. Suurta epävarmuutta aiheuttaa muun muassa viljojen satotilanne.

Jo pitempään jatkuneiden kannattavuushaasteiden keskellä painiva suomalainen ruoka-ala kilpailee tiukasti ulkomailta tuotavien elintarvikkeiden kanssa. Kotimaisen valmistuksen kustannustason pysyessä korkealla markkinoille on tullut tarjolle hinnaltaan edullista tuontiruokaa. Suurin haaste kotimaiselle elintarviketeollisuudelle juuri nyt onkin heikko kysyntä.

Kustannuspaineissa tasaantumista, helpotusta ei silti näköpiirissä

Elintarviketeollisuuden liikevaihto kasvoi tämän vuoden tammi-kesäkuussa 10 prosenttia vuoden 2022 tammi-kesäkuuhun verrattuna. Tänä vuonna elintarviketeollisuuden liikevaihdon oletetaan kasvavan 13,9 miljardiin euroon.

Liikevaihto on kasvanut neljässä vuodessa huomattavat 22 prosenttia, mutta alan yritysten tuotantopanosten hinnat ovat vastaavasti nousseet samalla ajanjaksolla noin 30 prosenttia.

Sen sijaan tuotannon volyymi laskee elintarviketeollisuudessa. Lasku käynnistyi jo syksyllä 2021 samaan aikaan alan kustannuskriisin kanssa, josta on nyt siirrytty kysyntäkriisin aikaan. Tämän vuoden kesäkuussa elintarviketeollisuuden tuotannon volyymin 12 kuukauden kumulatiivinen vuosimuutos oli lähes neljä prosenttia laskusuunnassa.

Elintarviketeollisuuden palkkasumman arvioidaan nousevan tänä vuonna vajaat kuusi prosenttia.

Kuluneen alkuvuoden aikana kustannusten nousu on pysähtynyt elintarviketeollisuudessa, mutta joissakin raaka-aineissa, kuten sokerissa tai oliiviöljyssä, kustannuspiikkiä ei kuitenkaan ole vielä todennäköisesti nähty. Tuotantopanokset, esimerkiksi raaka-aineet, energia, pakkausmateriaalit ja henkilöstökulut, ovat nyt noin kymmenen prosenttia kalliimmat kuin tammi-kesäkuussa 2022. Vuoden 2021 tammi-kesäkuuhun verrattuna kustannukset ovat nyt peräti 30 prosenttia korkeammat!

Yritysten kustannustaso vaihtelee tällä hetkellä suuresti sen mukaan, millä elintarviketeollisuuden alalla yritykset toimivat. Esimerkiksi viljojen hinnoista aiheutunut kustannuspaine on helpottunut viime vuodesta, mutta hintataso on edelleen korkea. Pidemmälle jalostetuissa tuotteissa kustannustaso on tällä hetkellä korkeimmillaan.

Raaka-ainemarkkinoiden rauhoittuminen ei näy heti ruokia ja juomia valmistavien yritysten kustannusten pienenemisenä, ja kustannustason vaihtelu myös liikkuu viiveellä elintarvikeketjussa. Esimerkiksi tuotteiden säilyvyys ja varastot vaikuttavat viiveeseen. Nopeasti pilaantuvilla tuotteilla on perinteisesti nopeampi sykli valmistuksessa ja toimitusketjuissa kuin pitkään säilyvillä tuotteilla. Nämä tekijät ohjaavat myös kaupan valikoimajaksojen pituutta ja sopimussuhteita.

Näin syyskuussa seurataan tarkasti, millaiseksi kotimainen sato päätyy määrältään ja laadultaan. Tulevina vuosina on todennäköistä, että yksittäisissä raaka-aineissa koetaan saatavuushaasteita, mikä tietää niiden kustannusten rajuakin nousua.

Ilmastonmuutos, kuivuus, satovaihtelut ja oman maan markkinoiden suojaaminen tulevat aiheuttamaan vakiintuneiden toimintamallien murtumista koko ruokaketjussa entistä enemmän.

Ruoan osuus kulutusmenoista ennallaan

Kuluttajien ostovoiman heikkeneminen näkyy koko Suomen kansantaloudessa ja erityisesti kuluttajille suunnattujen tuotteiden kysynnässä. Elintarviketeollisuuden tuotantovolyymin pieneminen on huolestuttava kierre. Kannattavuutensa kanssa taistelevat elintarvikeyritykset kohdannevatkin seuraavan 12 kuukauden aikana tarvetta sopeuttaa tuotantoaan ja työvoimaansa.

Pellervon taloustutkimus PTT:n mukaan ruoan hinnan nousu ei ole kasvattanut ruoan osuutta kotitalouksien kulutusmenoista. Vuonna 2022 ruoan osuus oli 12 prosenttia, vuonna 2021 puolestaan 12,2 prosenttia. Samaan aikaan ruoan hinta nousi 10,5 prosenttia verrattuna vuoteen 2021.

Kuluttajat ovat sopeuttaneet käyttäytymistään elintarvikehankinnoissa kahdella tavalla: siirtymällä hinnaltaan edullisempiin tuotteisiin saman tuoteryhmän sisällä tai vaihtamalla kokonaan toiseen tuoteryhmään. Saman tuoteryhmän sisällä on usein edullisempia tuotteita, joiden tarjontaa päivittäistavarakaupat ovat yhä lisänneet. Kaupan omia kotimaisia ja ulkomailta tuotuja tuotemerkkejä (private label -tuotteet) on asetettu aiempaa näkyvämmin esille ja niillä on kampanjoitu.

Kuluttajakäyttäytymisen muutokset vaativat elintarviketeollisuutta sopeutumaan uuteen taloudelliseen todellisuuteen ja tarjoamaan houkuttelevia tuotteita kilpailukykyisillä hinnoilla. Yritysten on panostettava innovaatioihin, tehokkuuteen ja kuluttajalähtöiseen markkinointiin selviytyäkseen tässä haastavassa ympäristössä.

Osto- ja myyntiosaaminen yhä tärkeämpää

Tilastokeskuksen mukaan tämän vuoden tammi-kesäkuussa elintarviketeollisuuden tuottajahinnat jatkoivat kasvuaan. Huhtikuussa kuukausikohtainen kasvu pysähtyi. Ruoan hinta nousi vielä alkuvuonna, mutta maaliskuun jälkeen ruoan hinnan taso ei ole enää noussut, vaikka vuosimuutos on edelleen korkea.

Suomi ei ole yksin ruoan hinnannousun kanssa. Esimerkiksi myös Ison-Britannian keskuspankki ennustaa ruoan hinnannousun olevan sitkeää.

Suomessa alkutuotannon kustannukset alkoivat laskea jo viime vuonna ja laskun odotetaan edelleen jatkuvan muun muassa lannoitteiden hintojen laskiessa. Kustannusten lasku on tosin hidastumaan päin ja kustannustaso on edelleen huomattavan korkea. Vastaavasti alkutuotannon tuottajahinnat laskivat kuluneena alkuvuonna, mutta toukokuun jälkeen niiden taso ei ole enää laskenut.

Hankinta- ja myyntiosaaminen nousevat nyt entisestään arvoonsa elintarvikeyrityksissä. Sekä alkutuotannossa että elintarviketeollisuudessa raaka-ainepanosten ostaminen tai myyntihintojen sitominen oikealla hetkellä voivat tuottaa kilpailuetua. Toisaalta elintarviketeollisuudessa myös arvostetaan pitkiä hintasopimuksia, joten harva yritys kuitenkaan hakee pikavoittoja äärimmilleen viedyllä kilpailutuksella.

Suomalainen elintarviketeollisuus Euroopan kärkeä kestävyydessä

Ympäristö- ja ilmastotoimilla vastataan aikakautemme suurimpiin haasteisiin. Suomalainen elintarviketeollisuus on kärkiluokkaa, kun tarkastellaan eurooppalaisen elintarviketeollisuuden kestävyyttä. Myös muihin kotimaisiin teollisiin toimialoihin verrattuna elintarviketeollisuus nousee priimaluokkaan.

Elintarviketeollisuudelle on ominaista, että toiminnasta aiheutuu vain vähän suoria kasvihuonekaasupäästöjä. Elinkeinoelämän tutkimuslaitos ETLAn selvityksen mukaan suomalaisen elintarvikealan päästöintensiteetti oli vuonna 2020 huomattavan alhainen 58, mikä on selkeästi EU:n keskiarvoa alemmalla tasolla ja merkittävästi alempi myös kilpailijamaihin verrattuna, kuten Saksaan, Tanskaan ja Ruotsiin.

Alhaista päästöintensiteettiämme selittävät pitkät perinteet energiatehokkuustoimenpiteiden toteuttamisessa. Myös yritysten kiinnostus hyödyntää tuotannon sivuvirtoja ja hävikkiä vähäpäästöisen biokaasun tuotannossa on kasvanut tasaisesti.

Elintarviketeollisuudella on merkittävä rooli biokaasun tuotannon kokonaisuudessa. Energiantuotannon ohella biokaasun tuotanto on keskiössä ruokaketjun kiertotalouden tehostamisessa ja lannoiteomavaraisuuden edistämisessä. Elintarviketeollisuuden jäteintensiteetti onkin ollut laskeva, mikä kuvaa alan resurssitehokkuuden kehittymistä ympäristönäkökulmasta kestävämpään suuntaan.

Veden käyttö korostuu tulevaisuudessa

Ilmastonmuutos ja luonnon monimuotoisuuden heikentyminen ovat ihmiskunnan suurimpia haasteita. Satovaihtelut ovat tulleet jäädäkseen. Siinä missä toisaalla on kärsitty kuivuudesta, toisaalla sateet ovat tuhonneet satoja.

Tulevaisuudessa vesipula, veden heikko laatu tai rankkasateet voivat vaikuttaa entistä useammin elintarviketeollisuudelle välttämättömien raaka-aineiden saatavuuteen, laatuun ja kustannuksiin. Suomalaiset elintarvikkeet pärjäävät vesivastuuta tarkasteltaessa hyvin ulkomaisiin tuontituotteisiin verrattuna, sillä Suomessa on luonnostaan runsaat vesivarat.

Suomessa elintarviketeollisuuden vedenotto on huomattavasti vähäisempää kuin vesivarojen luonnollinen uusiutumisnopeus. Pohjoisesta sijainnista ja ilmastosta johtuen myös tarve raaka-aineiden viljelyssä käytettävälle keinokastelulle on Suomessa vähäinen.

Edellä sanotun valossa suomalaisella ruokaketjulla on erinomainen tilaisuus kääntää muuttuvan toimintaympäristön haasteet mahdollisuuksiksi. Vahvistamalla suomalaisen ruokaketjun kilpailukykyä ja edistämällä puhtaan ruuan vientiä pystymme rakentamaan ruoka-alalle kestävää kasvua. Suomi voi olla tulevaisuudessa kokoaan suurempi ruokaturvan tuottaja.

Mitä on päästöintensiteetti?

Päästöintensiteetti määritellään kasvihuonekaasupäästönä tuotettua arvonlisäystä kohti. Se vastaa kysymykseen, kuinka paljon päästöjä on syntynyt, jotta on syntynyt yksi lisäeuro. Tässä laskennassa arvoksi tulee siten päästöjä (CO2e gramma) / arvonlisäys (euro) (g/e). Mitä matalampi luku, niin sitä vähemmän päästöjä on syntynyt suhteessa arvonlisäykseen.

Sama laskentaperiaate sopii myös jäte- tai energiaintensiteettiin. Ne vastaavat kysymykseen, kuinka paljon jätettä on syntynyt tai energiaa käytetty yhden lisäeuron tuottamiseen.

Lue lisää:

Diasetti talouskatsauksesta (pdf)
Suomessa jalostetun ruuan ostaminen on ekoteko (ETL:n tiedote 14.9.2023)