Elintarviketeollisuuden kustannuskriisi ja sumea tulevaisuudenkuva siirtävät ja vähentävät alan investointeja. Valtiovallalta tarvitaan nyt tukitoimia elintarvikeyrityksille, jotta ne selviävät pahimman yli.
Kustannuskriisi iski elintarviketeollisuuden yrityksiin rankasti vuonna 2022. Vielä viime kesänä yritysten ennustettiin investoivan 1 085 miljoonan euron edestä, mutta EK:n tuoreen investointitiedustelun mukaan elintarviketeollisuuden vuoden 2022 investoinnit jäävätkin 409 miljoonaan euroon. Se on alle viime vuosien keskiarvon.
Vuoden 2023 investointien arvoksi tiedustelu ennakoi 704 miljoonaa euroa.
– Vaikuttaa siltä, että merkittävää osaa vuodelle 2022 suunnitelluista investoinneista on siirretty yrityksissä eteenpäin. Sama ilmiö näkyy muillakin teollisilla toimialoilla, mutta ei niin vahvana kuin elintarviketeollisuudessa, Elintarviketeollisuusliiton ekonomisti Bate Ismail arvioi.
– Yritykset ovat joutuneet arvioimaan uudelleen investointisuunnitelmiaan, koska sekä raaka-aineiden, energian että muiden tuotantopanosten kustannukset ovat kasvaneet huomattavasti. Samaan aikaan kustannuksia ei ole saatu siirrettyä eteenpäin ruokaketjussa riittävässä määrin eikä tarpeeksi nopeasti, Bate Ismail sanoo.
Myös sumeat ja epävarmat näkymät vaikuttavat jarruttavasti yritysten investointihalukkuuteen.
Elintarviketeollisuusliiton jo viime vuoden lopulla tekemässä jäsenkyselyssä puolet yrityksistä kertoi siirtävänsä tuotannollisia investointisuunnitelmiaan. Yli kolme yritystä neljästä uskoi energian hinnan nousun heikentävän investointikyvykkyyttä ainakin jonkin verran tai huomattavasti. Tiedot ovat linjassa EK:n investointitiedustelun tulosten kanssa.
– Nyt tarvitaan valtiovallan tukitoimia elintarviketeollisuudelle samaan tapaan kuin maatalous saa sähkö- ja lannoitetukea, jotta yritykset selviävät pahimman yli. Ruokaketjua on katsottava kokonaisuutena. Kotimainen alkutuotanto ja elintarviketeollisuus tarvitsevat toisiaan, Bate Ismail muistuttaa.
Investointikyvykäs ala pystyy uudistumaan ja työllistämään
Ruoka-alaa on kohdannut vakava kannattavuuskriisi viime vuosien aikana. Se on luonut epävarmuutta koko ketjuun. Kannattavuus ja tulevaisuuden odotukset ovat heikentyneet, mikä puolestaan heijastuu ruokaketjun toimijoiden kykyyn investoida.
– Ilman riittäviä investointeja on vaikea uudistua, ylläpitää työllisyyttä ja kasvattaa vientipotentiaalia, Bate Ismail analysoi.
Kustannusten siirtämistä eteenpäin ruokaketjussa hidastavat sopimuskäytännöt, joita elintarviketeollisuus noudattaa päivittäistavara- ja foodservice-kaupan kanssa. Kaupan valikoimaan kuuluvista tuotteista ja niiden hinnoista sovitaan etukäteen. Ajanjaksoa, jolle tuotevalikoima ja hinnat sovitaan, kutsutaan valikoima- ja hinnoittelujaksoiksi. Niiden pituus vaihtelee tyypillisesti kahdesta viiteen kuukauteen.
– Tästä seuraa, että sopimuksia solmittaessa kaikkia hinnanmuodostukseen vaikuttavia tekijöitä ei ole aina tiedossa eivätkä tukku- ja tuottajahinnat sen vuoksi jousta.
Kohonneiden kustannusten siirtäminen julkisten elintarvikehankintojen sopimuksiin on puolestaan ollut mahdotonta siksi, että nämä sopimukset eivät mahdollista kilpailutettujen hintojen tarkistamista, vaikka kustannukset kasvaisivat poikkeuksellisen paljon. Monissa tapauksissa hankintayksiköt ovat ilmoittaneet, että ne haluavat ottaa käyttöön hankintasopimuksiin sisältyviä optiovuosia ilman mahdollisuutta hintojen tarkistuksiin.
Lisätietoa
Ajankohtaiset aiheet tarjottimella
Uutiskirjeemme kertoo elintarvikealan tärkeimmät kuulumiset