Elintarvikealan veroruuvi kiristyisi vaihtoehtobudjeteissa

Elintarvikealan yrityksiä verotettaisiin ensi vuonna huomattavasti kireämmin kuin tänä vuonna, jos oppositiopuolueet saisivat päättää. Tähän johtopäätökseen tulee, kun lukee oppositiopuolueiden laatimia vaihtoehtoisia esityksiä valtion ensi vuoden budjeteiksi.

Viime vuosina kulloinenkin oppositio on ammentanut poliittisia pelimerkkejä valtion menojen katteeksi joko harmaan talouden torjunnasta, yritystukien karsimisesta tai rahan ammentamisesta Sitran ja Suomen pankin taseista.

Tänä vuonna oppositiopuolueita yhdistää olutveron kevennyksen tekemättä jättäminen. Toinen laajaa suosiota yli puoluerajojen nauttiva toimi on terveysperusteisen veron käyttöönotto.

Vihreiden vaihtoehdossa verokarhu on herännyt nälkäisenä jopa kesken talviunien. Elintarvikealan yrityksiin kohdistuisi useamman välillisen veron kiristys. Vihreiden esittämästä jäteveron korotuksesta ei voi tehdä arviota elintarviketeollisuuden tarkasta osuudesta.

Toiseksi eniten lisäveroja elintarvikealan yrityksiltä keräisi Keskusta. Puolue iskisi ensi vuonna ihmisten paheisiin – oluisiin, sokerilimuihin ja naposteluun. Vasemmistoliitto taas korottaisi vähiten veroja elintarvikeyrityksiltä, mutta selvittäisi jäteverotuksen kiristämistä.

Elintarvikeyrityksiin suoraan kohdistuvat veronkorotukset 

Terveysvero on veropolittiinen taikatemppu

Vaikka ruuan hinta on noussut, oppositio haluaa nostaa ruuan hintaa entisestään terveysperusteisella verolla tai sokeriverolla. Terveysvero on vain kauniimpi nimi ruokaverolle.

Jo nyt ruokaa ja juomaa verotetaan Suomessa ankarasti. Valtion kassaan kertyy vuosittain noin viisi miljardia euroa erilaisista ruokaan liittyvistä veroista.

Ruuan uutta terveysperusteista lisäveroa perustellaan vaihtoehtobudjeteissa pääasiassa pyrkimyksellä kartuttaa yhteistä kassaa. Varmuutta ei kuitenkaan ole siitä, vaikuttaisiko veron käyttöönotto verokertymiin opposition toivomalla tavalla vai jäisikö se vain poliittiseksi taikatempuksi, jolla pyritään vähentämään valtion velkaantumista omassa vaihtoehdossa.

Koko kotimaiseen ruokaketjuun kohdistuva terveysero suosisi ulkomaista elintarviketuotantoa ja avaisi entistä enemmän portteja tuontiruualle. Vero antaisi perusteetonta kilpailuetua tuontiyrityksille, koska Suomessa valmistettujen tuotteiden kustannukset kasvaisivat.

Varmaa on, että terveysperusteinen vero olisi byrokraattinen painajainen. Suomalaiset elintarvikevalmistajat sekä muun muassa kahvilat ja ravintolat joutuisivat terveysveron vuoksi kantamaan huomattavan suurta hallinnollista taakkaa.

Se tarkoittaisi esimerkiksi kattavaa raportointia ja uusia monimutkaisia tietojärjestelmiä, niiden ylläpitämistä ja päivittämistä. Tällainen ylimääräinen työ olisi yrityksissä pois toiminnan muusta kehittämisestä, kuten tutkimuksesta, tuotekehityksestä tai vienninedistämisestä.

Tasaveroista, jollainen terveysverokin olisi, kärsivät tutkitusti eniten pienituloiset. Veron vaikutukset kohdentuisivat sosiaalisesti epäoikeudenmukaisesti, koska ei ole takeita, että vero ylipäänsä vaikuttaisi kulutuskäyttäytymiseen.

Elintarviketeollisuus haluaa ihmisten pysyvän terveinä. Ruokia ja juomia valmistavat yritykset tuovat koko ajan ratkaisuja siihen, että suomalaiset söisivät monipuolisesti, terveellisesti ja voisivat hyvin.