Ruuan hinta

Elintarvikkeiden hinnan muodostus alkaa raaka-aineiden tuottamisesta alkutuotannossa, jatkuu raaka-aineiden jalostuksessa syötäviksi elintarvikkeiksi, valmiiden ruokien ja juomien pakkaamisesta ja kuljetuksista.

Jokaisessa vaiheessa tarvitaan panoksia (mm. rehuja, siemeniä, lannoitteita, raaka-aineita, puolivalmisteita, pakkauksia, koneita, tuotantotiloja, energiaa) ja työtä ennen seuraavaa vaihetta. Ruokien ja juomien lopullinen kuluttajahinta määritellään päivittäistavarakaupassa ja ruokapalveluissa.

Elintarviketeollisuuden osuus ruuan hinnasta vaihtelee sen mukaan, mistä tuoteryhmästä, tuotteesta tai yrityksestä on kyse. Jokaisella tuotteella on yksilöllinen kustannusrakenne.

Ruuan verotus

Suomessa ruuasta ja alkoholittomista juomista maksetaan 14 prosenttia arvonlisäveroa. Lisäksi elintarvikkeisiin kohdistuu valmiste- ja pakkausveroja, tuloveroja ja sosiaaliturvamaksuja. Ruuan kuluttajahinnasta yli 40 prosenttia onkin veroja.

Suomessa ruoka maksaa enemmän kuin EU:ssa keskimäärin. Hintaero johtuu ennen kaikkea elintarvikkeiden verotuksesta. Arvonlisäverottomilla hinnoilla laskettuna Suomessa ruoka olisi hieman keskimääräistä eurooppalaista hintatasoa edullisempaa. Ruuan arvonlisävero EU-maissa ruuan vaihtelee nollasta 25 prosenttiin.

Ruokiin ja juomiin kohdistuvat verot tuottavat valtiolle verotuloja lähes viisi miljardia vuodessa. Luken laskelman mukaan ruoka-ala maksaa erilaisia veroja yli yhdeksän miljardia euroa. Se on 10 prosenttia kaikista veroista ja veroluonteisista maksuista Suomessa.

Verotuksen lisäksi ruuan hintaa nostaa Suomen sijainti. Pohjoisissa sääolosuhteissa ruuan tuottaminen on kalliimpaa kuin eteläisissä maissa. Myös pieni keskimääräinen tilakoko, kuljetuskustannukset, korkea palkkataso ja ruuan turvallisuutta varmistavat toimenpiteet nostavat ruuan hintaa.

Myös erilaiset viranomaismaksut ja luvat, vaikuttavat elintarvikkeiden hintoihin. Elintarvikeyritykset maksavat erilaisia viranomais- ja lupamaksuja, esimerkiksi elintarvikevalvonnan maksuja ja lihantarkastusmaksuja. Lisäksi yritykset vastaavat elintarvikepakkausten kierrätyksen kustannuksista.

Suomalaiset käyttävät ruokaan reilut 12 prosenttia menoistaan. Se on samaa tasoa kuin EU:ssa keskimäärin.

Elintarvikkeiden hintakehitys

Raaka-aineiden hintamuutokset välittyvät kuluttajahintoihin viiveellä ja se vaihtelee tuotteittain. Jos raaka-aineen osuus tuotteen kokonaiskustannuksista on vähäinen, myös raaka-aineen hintavaihtelun vaikutus tuotteen hintaan on pieni. Keskimäärin 60 prosenttia elintarviketeollisuuden kustannuksista tulee raaka-aineista ja materiaaleista.

Hintamuutosten nopeuteen vaikuttavat myös esimerkiksi elintarviketeollisuuden varastoon ostamien raaka-aineiden määrä, satokausivaihtelut ja kaupan valikoima- ja hinnoittelujaksojen pituudet. Viime kädessä päivittäistavarakauppa ja ruokapalvelut päättävät, missä määrin raaka-aineiden hintamuutokset näkyvät elintarvikkeiden kuluttajahinnoissa.

ETL ei arvioi ruuan tulevaa hintakehitystä

Elintarviketeollisuusliitto noudattaa toiminnassaan kilpailulainsäädäntöä. ETL on elinkeinonharjoittajien yhteenliittymä ja monet sen jäsenyrityksistä kilpailevat keskenään samoilla markkinoilla.

Liitto kiinnittää toiminnassaan erityistä huomiota siihen, ettei sen antamilla suosituksilla tai muilla viesteillä ole jäsenyritysten kilpailukäyttäytymistä yhdenmukaistavaa vaikutusta.

Riskinä on, että suositusten voidaan tulkita ohjaavan liiaksi toimialan kannalta tärkeiden hyödykkeiden kysyntää ja tarjontaa sekä sitä kautta johtavan tuotannon yhdenmukaistumiseen, innovaatioiden vähenemiseen ja/tai joidenkin yritysten poissulkemiseen markkinoilta.

Hintasuositukset voivat yhdenmukaistaa yritysten hinnoittelua ja poistaa normaaliin markkinakäyttäytymiseen ja kilpailuun liittyvää epävarmuutta.

Näiden syiden vuoksi ETL pidättäytyy arvioimasta ruoan tulevaa hintakehitystä.

Lue lisää: Miten kilpailulainsäädäntö koskettaa toimialayhdistyksiä? (Kuluttaja- ja kilpailuviraston sivut)