Kilpailukykyä ja ennakoitavuutta toimintaympäristöön
Elintarviketeollisuus on yksi eniten säännellyistä teollisuudenaloista Euroopassa. Alaa koskevista säädöksistä suurin osa, arvioiden mukaan jopa 90 prosenttia, tulee EU:sta. Ruoka-ala tarvitsee parempaa, tutkittuun tietoon pohjautuvaa ja ennakoitavaa sääntelyä.
Sääntelyn lähtökohta tulee olla säädösten huolellinen valmistelu. Säädösten vaikutukset yritysten toimintaan, kehittymismahdollisuuksiin, kilpailukykyyn ja ympäristöön täytyy arvioida huolella. Säädösten pohjana tulee olla tutkittu tieto. Jäsenmaiden erilaiset olosuhteet, kuten ilmasto, maaperä, maantieteellinen sijainti tulee ottaa huomioon säädöksissä. Vaikka jäsenmailla on yhteisesti asetettuja tavoitteita, täytyy yrityksillä olla mahdollisuus valita tarkoitukseen parhaiten soveltuvat keinot tavoitteiden saavuttamiseksi.
Sääntelyn määrää on karsittava. EU:ssa pitää keskittyä nykyisen sääntelyn parempaan toimeenpanoon, päällekkäisyyksien karsimiseen ja varmistaa säädösten yhdenmukainen toimeenpano jäsenmaissa. Esimerkiksi elintarviketurvallisuudella, ruokaturvalla ja huoltovarmuudella on tärkeitä, mutta päällekkäisiä tavoitteita, joita on yhteensovitettava.
Aina ratkaisu ei ole uusi sääntely. Uusia säädöksiä pitäisi esittää vain, jos vaikutusarvio osoittaa, että sääntelyä tarvitaan. Myös parempi tiedon jakaminen ja itsesääntely on tunnistettava vaihtoehdoiksi lisäsääntelylle.
Kun yritysten sääntelytaakka on kohtuullinen ja siirtymäajat riittävät, jää yrityksille resursseja kasvuun ja uusille innovaatioille sekä kyky vastata asetettuihin velvoitteisiin.
Kotimaisen ruoka-alan kilpailukykyä ei saa heikentää EU-tasoa tiukemmalla kansallisella sääntelyllä. Kannustetaan sen sijaan alaa eteenpäin itsesääntelyllä ja edistämällä hyviä toimintatapoja.
