Eurooppalaista omavaraisuutta ja ruokaturvaa
Nykyisessä kiristyvässä maailmantilanteessa ja sään ääri-ilmiöiden lisääntyessä EU:ssa on kiinnitettävä huomiota ruokaturvasta huolehtimiseen. Eurooppalaisesta ruokaturvasta ja ruoantuotannon kriisinkestävyydestä on huolehdittava pitkäjänteisellä, kannustavalla politiikalla ja rahoituksella.
EU-politiikat on sovitettava yhteen niin, että ruokaturva ja ruoka-alan kriisinkestävyys vahvistuvat muiden tavoitteiden rinnalla. Yhteiset säännöt ja rahoitus sujuvoittavat myös kaupankäyntiä sisämarkkinoilla, mikä on tärkeää ruokaturvalle.
Kriittisestä infrastruktuurista, kuten energian ja veden saatavuudesta, liikenneyhteyksistä ja logistiikasta sekä tiedonkulusta on huolehdittava koko EU:n alueella. Myös kykyä reagoida häiriötilanteisiin ja työkaluja poikkeustilanteita varten on kehitettävä yhdessä. Esimerkiksi raaka-aineiden saatavuuden turvaamiseksi poikkeustilanteissa on mahdollistettava nopeat, koko EU-aluetta koskevat joustot esimerkiksi lupakriteereissä, maksimiraja-arvoissa ja pakkausmerkinnöissä.
Ruokaketjun reagointikykyä on kehitettävä myös digitalisaation avulla. Hyödyntämällä datavirtaa voidaan tunnistaa ja varautua nykyistä paremmin esimerkiksi sää- ja luonnonilmiöiden vaikutuksiin ruokaturvaan sekä koota tilannetietoa toimialalta.
Ruokaturvaa on kehitettävä myös asettamalla minimivaatimukset jäsenmaiden huoltovarmuudelle. Jäsenmailla pitää olla myös toimintamalli ja organisaatio, joka mahdollistaa elintarvikealan varautumistoiminnan kansallisella tasolla.
Yksi ruokaturvan tae omavaraisuus kriittisissä luonnonvaroissa ja tuotantopanoksissa. Euroopassa on lisättävä esimerkiksi lannoitteiden ja rehujen omavaraisuutta. Myös niiden eurooppalaista omistajuutta on vahvistettava. Myös jäsenmaa-tasolla on tunnistettava kriittiset luonnonvarat ja varmistettava niiden saatavuus poikkeusoloissa.
